The Beauty Of Dying (in finnish) TAUOLLA

11

Yleensä herätessä ensimmäisenä ajatuksissa on juuri näkemänsä uni. Sitten mieleen juolahtaa paljonko kello on ja mihin oli lopulta nukahtanut. Rose siirtyy kuitenkin suoraan ajattelemaan, missä on. Hän ei ole kylmissään. Hän ei tunnista pimeässä olinpaikkaansa. Tyttö yrittää hapuilla yövalonsa katkaisijaa, mutta sängyn päädystä ei löydykään lamppua. Tässä vaiheessa hälytyskellojen pitäisi soida ja kovaa. Rose kuitenkin puristaa peittoa paremmin ympärilleen ja kohottautuu haukotellen istumaan. Valoa ei pääse pimennysverhon läpi huoneeseen juuri nimeksikään, joten tytöllä ei ole hajuakaan mitä kello on. Saati sitten missä on. Mutta ei hän loppupeleissä edes välittänyt. Miltään sairaalta laitokselta huone ei vaikuta, sillä se on täynnä henkilökohtaisia tavaroita. Rose nousee peittoon kääriytyneenä seisomaan ja samalla kuitenkin huomaa kantavansa edelleen eilisiä vaatteita yllään. Lattialla näkyy mustia möykkyjä, jotka käden kosketuksen jälkeen tunnistuvat vaatteiksi ja seinien tummat varjot ovat julisteita. Näkee pöydillä koruja ja meikkejä, mutta tietää ettei ole omassa huoneessaan. Mitä vittua? Villatakkia tyttö ei löydä, joten omavaltaisesti nappaa tumman hupparin päälleen, ennen kuin uskaltaa luopua peitosta - vaikkei hänellä kylmä ollut ollutkaan.

Valot räpsähtävät päälle ja Rose joutuu piilottamaan hetkeksi silmänsä hupparin hihaan, ennen kuin silmiään räpytellen kohottaa katseensa tummasta kankaasta.

"Heräsit sitte viimein, welcome to my house", Ilari seisoo ovella kädet rennosti puuskassa ja päätyy nojaamaan ovenpieleen, kun Rose tuijottaa kulmat kurtussa takaisin.

"Mitä vittua?" tyttö pihahtaa ja seisoo jäykkänä paikoillaan, antaen katseen kiertää huoneessa nyt kun on valoisaa. Seinillä ei olekaan julisteita, vaan piirustuksia. Arvatenkin Ilarin itsensä tekemiä. Hienoja, tyttö ajattelee ja tahtoisi vain upota maalauksiin ja suttuisiin mustavalkoisiin piirustuksiin. Pöydillä olleet meikit paljastuvat valossa maalaus tarvikkeiksi.

"Makasit lumessa melkein sinisenä. Oisikko halunnu herätä sairaalassa?"

"Sä seurasit mua!"

"Sä melkein kuolit!"

"Vitut siitä, mä käskin sua jättää mut rauhaan!"

"C'moon Rose, oisit ees vähän kiitollinen. Raahasin sut tänne, vaikka kiljuit ja herätit koko vitun talon, enkä soittanu ambulanssii, koska aattelin, ettet sieltä haluu nousta tähän päivään ja saada vielä enemmän ongelmia", Ilarin sanat tuntuvat liian kipeiltä ääneen sanottaviksi, joten tuokin hiljentää ääntään - selvästikään eivät olleet kahden tässä asunnossa. Rose kääntää tummahiuksisille selkänsä ja kiertää kätensä ympärilleen. Hänen pitäisi keksiä jotain sanomista äidille, tai sitten ei. Ihan sama missä se kuvitteli hänen luuhanneen koko yön. Hänen pitäisi vain ottaa villatakkinsa ja lähteä täältä.

"Vitun sama", Rosen huulilta kirpoaa vielä yksi kirous.

Rose tuijottaa tummanpuhuvaa maalausta ja silittää purisevaa maatiaiskissaa, joka oli parkkeerannut itsensä hänen syliin. Jo kolmas teekupillinen nököttää keittiön pöydällä tytön edessä ja hän lämmittää toista kämmentään sitä vasten. Rose ei ollenkaan tiedä, kuinka päätyi tähän tilanteeseen. Istumaan Ilarin keittiössä pojan itsensä vieressä, juomassa teetä kissa sylissään ja katselemaan Ilarin piirtämistä. He eivät lähteneet kouluun, eikä Ilari suostutellut häntä menemään kotiinsa. Päinvastoin, tuo oli kehottanut jäämään, kun ulko-ovi oli pamahtanut jonkun poistumisen merkiksi. Kumpikaan ei sano sanaakaan, eikä aiokaan. Poika vetelee keskittyneesti viivoja paperille ja on kumartunut pöydän ylle niin, että mustat hiukset melkein uivat viereen lasketussa teekupissa. Rose tuijottaa hetken tuon keskittynyttä asentoa. Kunpa hänkin löytäisi samanlaisen inspiraation jotakin kohtaan. Ne hiukset on oikeasti siellä teessä, jolloin tyttö tahtoisi vain kurottaa kätensä sipaisemaan mustia tuuheita hiuksia pojan korvan taakse.

"Mä en oo saanu sulta vielä sitä tekstiä.. Enkä kyllä muittenkaan, koska sä toimis mun posteljoonina", Ilari avaa suunsa, kun Rose on siirtynyt ikkunan ääreen tuijottamaan kerrostalon pihaa.

"Voi voi, toi järjestelmä on ihan perseestä", tyttö tuhahtaa halveksivan vastauksen ja miettii voisiko mennä parvekkeelle tupakalle. Paitsi ettei ollut löytänyt villatakkiaan ja aski on sen taskussa. "Poltat sä?"

Pään pudistuksen myötä keskustelu kuivuu taas kaksikon välillä. Rose vilkaisee ikkunan heijastuksen kautta Ilaria, joka on hoksannut teessä uivat hiuksensa ja puristelee latvoja hihaansa pää kenossa. Tuo oli lintsannut hänen takiaan koulusta, vaikka Rose oli saanut sellaisen kuvan, että tuo oli aina koulussa. Olihan Ilarilla suuri määrä ystäviä niiden seinien sisäpuolella, vaikkei koskaan törmännytkään poikaan koulun ulkopuolella kenenkään kanssa.

//heipä hei, kirjoittaja kiittää kaikista lukijoista, äänestä ja kommentoi jatkossakin, jos tykkäsit osasta ~demonipinja