The Beauty Of Dying (in finnish) TAUOLLA

10

Kylmettynyt pimeys murtuu tytön kehon ympäriltä, kuin lammen pinta vesisateen alkaessa ja silmät näkevät taas valkeiden ripsien takaa. Ilarin kädet tuntuvat painavilta olkapäillä, kun poika ravistaa Rosesta vastausta. Tytön sinertävät huulet pysyvät kuitenkin ummessa ja silmissä on kysyvä katse. Miksei hän saisi istua täällä?

"Kuuletsä mua?" Ilarin ääni tunkeutuu taas kuuluviin, mutta huolestunut nuorukainen ei saa taaskaan vastausta. Rose laskee katseensa käsiin, jotka hän on puristanut villatakin hihoihin. Ilari kiroaa hänen edessään ääneen. Mitä se tuolle kuului, millaisia päähänpistoja hän toteutti? Tummatukkainen riisuu oman takkinsa ja kiertää sen Rose harteille, saaden tytön liikahtamaan kauemmas kosketusta. Ilari kuitenkin rohkaistuu elon merkeistä ja vetää tytön käsistä seisomaan, vaikka tuon jäätyneet jalat eivät suostu kunnolla suoristumaan ja Rose meinaa kaatua tasapainon puutteessa. Seuraavaksi alkaa armoton pistely, kun jalat ovat puutuneet paikoilleen ja niitä yhtäkkisesti liikutetaan. Hän nojautuu lähemmäs lämmintä hupparia ja poikaa, joka tarjoaa syliään lämmöksi.

"Asutsä kaukana?" Ilari puhuu samalla, kun sulkee paikoillaan tärisevän tytön halaukseen. Rose nyökyttelee - valehdellen tietenkin, koska hän ei halunnut Ilarin tietävän, missä hän asui - ja nojaa sitten otsallaan hieman pidemmän pojan olkapäähän. Pieni huokaus pääsee tytön huulilta, vaikka lämpö ei oikeastaan palaa mihinkään, mutta ainakin loputon kylmyys on hetkellisesti ohi. Hän sulkee silmänsä ja yrittää hallita tärinää.

"Mä vien sut meille, mä asun ihan tossa parin sadan metrin päässä ja saat jonku lämpösen takin kotimatkalle", Ilari toteaa huolestuneena kovinkaan paljoa aikailematta ja ilman minkäänlaista äänestystä asiasta nuorukainen vetäytyy Rosesta. Hän vetää takin vetoketjun kiinni, vaikka tytön kädet eivät edes ole vielä hihoissa ja lähtee taluttamaan tyttöä pois laiturin päältä. Rose äännähtää epäilevästi ja jarruttelee jaloillaan. Hän ei todellakaan tahtonut tuon mukaan.

"Lopeta", tyttö mutisee samalla, kun yrittää päästä irti. Takin sisällä oli lähes mahdotonta liikkua, vaikka muutenkin tytön liikkeet olivat hitaamman puoleisia, täriseviä yrityksiä. Ilari päästää irti tytön olkapäistä samalla, kun Rose vääntää kädet vapaiksi takin hihoihin ja punaisin sormin avaa vetoketjun, Ilarin nostaessa kädet ristiin rinnalleen. Rose nakkaa takin tuolle ja lähtee kävelemään kangistunein askelin poispäin laiturista.

"Mikä sua vaivaa? Haluutko saada jonku hypotermia kohtauksen? Mä yritän vaan auttaa!" Ilarin ääni seuraa tyttöä ja pian selviää, että poika kävelee hänen perässä, roikottaen takkia kädessään. Joo todellakin, antakaa mun jo kuolla.

"Lakkaa yrittämästä! Saatana jätä mut rauhaan!" Rose kääntyy hetkellisesti tuijottamaan mustahiuksista nuorukaista ja lähtee sitten jatkamaan päämäärätöntä matkaansa, aivan niin kuin oli tehnyt jo aiemmin kävellessään laiturille.

"Mitä?" Rose tuntee nykäisyn käsivarressaan ja rimpuilee heti vastaan, etenkin silloin, kun tulee käännetyksi ympäri. Tyttö tönää toisen käden pois käsivarreltaan ja tönää vielä varuiksi nuorukaista rintaan, jotta tuo tajuaisi jättää hänet rauhaan. Antais jo olla. Rose haluaa vain kiljua. Että ihmisten pitää aina tunkea nokkansa jo paikkaan. Antamatta enää vastausta Ilarille, hän vain kääntyy pois ja lähtee ripeästi kävelemään kohti kotia. Takaa kuuluu Ilarin kiroilua, mutta häntä ei kiinnosta. Poika saisi luvan kipittää kotiin huolestuneen katseen kanssa ihan yksinään.

Matkaa ei olisi kilometriä enempää, joten hän pärjäisi kyllä takaisin näissä vaatteissa. Pian Rosen kiihtyvät askeleet muuttuvat juoksuksi. Hengitys höyryää pakkasessa kasvoille ja keuhkoja polttelee kylmän ilman takia. Nenä alkaa vuotaa viimasta ja hän pyyhkäisee vähän väliä kämmenselällään nenäänsä liukastellessaan jäätynyttä polkua pitkin kohti hiekoitettua kävelytietä. Maisema heilahtaa ja mahassa pyörähtää iljettävä tuntemus, kun jalka muljahtaa jään päällä väärään asentoon ja Rose kaatuu auraamattomaan lumeen. Upotessaan valkeaan kylmyyteen, hän antaa maailman pyöriä vielä hetken, ennen kuin sulkee silmänsä ja vaikertaa. Rose meinaa oksentaa kylmyyden tärisyttäessä kehoa kovempaa kuin aiemmin tänä iltana - tai yönä. Hän koukistaa polvensa rintaa vasten ja kiertää kädet jalkojen ympärille. Paidan sisään pyrkinyt lumi löytää tiensä perille Rosen vaihtaessa hieman asentoa, mutta iho on jo muutenkin niin turtana joka paikasta, ettei tunne kuin vain kylmää.

Hän tajuaa kiljuvansa jossain kohtaa. Korvia särkevän rikkonaisella äänellä.

Huutamassa apua kylmään yöhön. 

Pimeyteen. 

Ja sinne hän jää.

//Itellä alkoi loma ja tietenkin ensimmäinen päivä kului koneella näppäimet sauhuten, ehkä jos sais vaikka toisenkin osan aikaseks lomalla.. Äänet oli taas mukava yllätys ja katselukertojakin alkaa kiertyä punastuttavan paljon. Kiitos kaikille lukijoille ~demonipinja