Istuin keskellä huoneeni lattiaa ja kävin katseellani koko huoneen läpi. Edessäni oli vain muuttolaatikko. Ruskea pahvilaatikko täynnä tavaroitani. Lämmin kyynel vierähti poskelleni, mutta pyyhin sen pois. Nousin lattialta huokaisten ylös ja otin pahvilaatikon käteeni ja lähdin kävelemään ulos huoneesta. Kävelin ulko-ovelle ja vein laatikon muuttoautoon.
"Hienoa! Oliko se viimeinen?" Äiti kysyi ja katsoi minua.
"Juu, mun huonees ei oo enää yhtään laatikkoa", sanoin hymyillen. Talostamne tuli mies kantaen keittiön tuolia ja laittoi sen muuttoauton takaosaan. Sitten hän laittoi luukun kiinni ja meni auton pelkääjän paikalle. Lopulta auto lähti viemään talomme taravoita. Sinne meni. Kaikki tavarat talostamme olivat nyt matkalla uuteen asuntoomme. Uuteen kotiin.
---
En ollut nukkunut yöllä kuin pari tuntia ja nekin huonosti. Joten lennosta tulisi raskas.
Mutta nyt olimme äidin kanssa lentokentän pienessä kahvilassa. Edessäni oli puolikas kinkkujuusto voileipä. Sen vieressä minulla oli puoli tölkkiä kokista.
"Aiotko kertoa hänelle, että tulet takaisin?" Äiti kysyi uteliaana. Tiesin hyvin, että hän puhui Jackista. Kohautin olkiani.
"En mä tiedä... en oo puhunu sille muutenkaan pitkään aikaan", sanoin ja näpertelin paitani hihaa. Tunsin äidin katsovan minua. Nostin katseeni äitiin, joka katsoi minua.
"Mä en haluu puhua sille", sanoin. Mitä järkeä siinä olisi? Emme ole puhuneet yli vuoteen ja olemme molemmat jatkaneet omaa elämäämme.
"Entä Sam ja muut?" Äiti kysyi. Kohautin olkiani. Samille olin kyllä kertonut muutosta. Uskoisin että hän on kertonut myös muille tulostani.
***
Myöhemmin lähdimme kävelemään kohti konetta. Oma paikkani oli ikkunan vieressä ja äiti istui vieressäni. Olin kääriytyneenä vilttiin kuunnellen silmät kiinni musiikkia. Nukkuminen kuulosti todella hyvältä idealta. Nojasin päälläni ikkunaan ja avasin silmäni. Maisema lentokoneesta katsottuna. Otin puhelimeni ja nappasin kuvan ja laitoin puhelimen pois ja nojasin taas ikkunaan, mutta tällä kertaa laitoin silmät kiinni.
---
Sain nukuttua jonkin aikaa, mutta edessämme istuvan pariskunnan lapsi alkoi rääkyä ja siinä unet sitten menivätkin. Äiti naurahti vieressäni kun tuhahdin ja pyöräytin silmiäni.
"Pääset nukkumaan kun pääsemme hotellille", äiti naurahti. Tosiaan tulisimme nukkumaan pari yötä nyt aluksi hotellissa, koska saamme tavaramme tulevat myöhemmin perässä.
----
Astuin kuolleen näköisenä ulos koneesta ja lähdin laahustamaan äidin perässä hakemaan laukkujamme.
Huomasin laukkuni ja otin sen hihnalta ja menin äitini luokse.
"Äitiii! Lähetään jo. Mulla väsyttää", mumisin. Äiti naurahti ja pörrötti hiuksiani. Haukottelin ja lähdimme äidin kanssa ulos.
Äiti tilasi taxin ja antoi hotellin osoitteen.
Matkalla kentältä hotelliin sain nukuttua. Heräsin kun äiti huhuili nimeäni ja pääsimme viimein hotellille. Ja nyt odottelin, että äiti saisi huoneemme avaimen. Olin kirjaimellisesti nukahtaa pystyyn ennen kun äiti sai avaimen ja lähdimme etsimään huonettamme.
Äiti avasi oven ja suoraan sanottuna ryntäsin huoneeseen ja heittäydyin sängylle nukahtaen samantien.
***
Olin sopinut, että näen kavereitani tänään. Olisin kyllä halunnut nukkua tämänkin päivän, mutta en ole nähnyt kavereitani yli vuoteen -paitsi Samin-
Sovimme näkevämme hotellin aulassa ja juttelisimme siellä.
Viitisen minuuttia ennen menin aulaan istumaan ja odottamaan kavereitani. Otin puhelimeni ja lisäsin koneessa ottamani kuvan instagramiin.
Kuulin naurua ja nostin pääni siihen suuntaan. Suuni kaartui hymyyn ja nousin paikaltani. Sam, Mike, Sophie ja Isabel olivat kävelemässä luokseni.
"Sara!" Sophie kirkaisi ja sai muut nauramaan. Pian olin kaikkien neljän halauksessa.
"Sä et osaa arvata miten ihanaa on, kun tulit takas", Mike naurahti halatessa minua.
"Mustaki oli kiva palata takas, vaikka iskä ja kaverit jäi Suomeen", naurahdin myös.
"Missä Jess?" Kysyin ja katselin ympärilleni huomattuani etten nähnyt serkkuani missään.
"Se jäi johonkin sen uuden poikakaverin kanssa", Isabel huokaisi. Nyökkäsin hämmästyneenä ja istahdin tuolille.
Juttelimme pari tuntia, jonka jälkeen he lähtivöt kotiin ja minä huoneeseemme valnistautumaan huomiseen muuttoon. Oikeastaan muutto ei jännitä minua enään niin paljoa kuin aiemmin. Ainakin tiesin, että minulla on ystäviä täällä. Jakun koulutkin alkavat parin viikon kuluttua minulla on sielläkin kavereita.
"Huomenna olemme sitten uudessa kodissa", äiti huokaisi samalla kun luki jotain kirjaa sängyllään.
"Mm", mumisin ja hyppäsin omalle sängylleni ja aloin selata puhelintani ja aloin katsomaan siitä jotain elokuvaa.
Myöhemmin kun kello oli todella paljon ja elokuva oli loppunut olin tosi väsynyt joten halusin vain nukkumaan. Halusin vain nähdä uuden kodin missä tulisin asumaan ja toivoin saavani myös uusia ystäviä.
-----
Okei tässä on nyt tämä luku mitä olen jo pitkään lupaillut. Syy tähän on se, että inspis on ollut jossain kaukana rantalomalla sillä aikaa kun itse olen koulussa. Ja oon tosi ylpeä nyt kun sain tämän luvun julkaistua.
Luku on vähän sekava ja näin päin pois, mutta älkää antako sen häiritä. Katsoin samalla netflixiä joten syy löytynee siitä:D
Tää saattoi olla myös hiukan tylsähkö luku, mutta yritän saada tapahtumaan näissä luvuissa nyt vähän enemmän, että näistä tulisi myös pitempiä.
Mutta nyt lapsoset mä toivoisin, että kommentoisitte ja painaisitte sitä tähteä :)
En tässä nyt enempää puhele, koska tiedän, että ei kukaan tätä nyt tänne asti lue:D
YOU ARE READING
Remember last summer? | finnish
RomanceJatkoa Summer In California- kirjalle *** Yli vuosi viime kesän jälkeen moni asia on muuttunut. Saran vanhemmat erosivat ja nyt hän muuttaa äitinsä kanssa Kaliforniaan! Uusi koti, uusi koulu, uudet ystävät. Miten Sara pärjää uudessa koulussa ja viel...
