Remember last summer? | finnish

luku6-"että te ootte typeriä"

Pyörittelen lautasella ruokaani ja katson sitä keskittyneenä.

"Sara, ajattelin jos jatkettaisiin tänään sitä meidän projektia", kuulen jonkun sanovan edestäni.
Nostan pääni ja katseeni kohtaa Jackin katseen.

"Hä?" Kysyn. Jackin asia oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jack naurahtaa ja pudistaa päätään huvittuneena.

"Sanoin että miten ois, jatkettaisko sitä meidän projektia tänään, koulunjälkeen?" Hän sanoo.

"Äiti on tänään kotona koko päivän" sanon.

"Koululla on kirjasto. Ajattelin jos tekisimme sitä siellä", Jack sanoo.

"Kuulostaa hyvältä. Tulen sinne kun pääsen viimeiseltä tunnilta" sanon. Jack nyökkää ja lähtee kävelemään omia kavereitaan ja istahtaa heidän kanssaan kauempana olevaan pöytään. Huomaan Stacyn tulevan heidän kanssaan samaan pöytään. Jack painaa hellän suukon Stacyn huulille. En tiedä mikä minulla on, mutta tuon näkeminen sattuu. Käännän katseeni nopeasti pois ja huomaan virnistävän Sophien ja Miken.

"Mitä?" Kysyn naurahtaen kaksikolta.
Mike kohauttaa olkiaaan ja alkaa syömään ruokaansa. Katson poikaa epäröiden.

"Miten pystyt syömään tuota?" Kysyn ja osoitan Miken lautasta. Ruoka ei näyttänyt erityisen hyvältä joten minun ei tehnyt mieli syödä.

"Pakko." Mike sanoo olkiaan kohauttaen.

"No mites sä ja Jack? Teette kuulemma jotain parityötä yhdessä", Sophie virnistää.
Kohautan olkiani.

"Alussa se oli vähän hankalaa, mutta loppujen lopuksi pystyimme puhumaan ihan tavallisesti", sanon.

"Stacy ei katso hyvällä että te Jackin kanssa teette sitä työtä yhdessä", Mike sanoo.

"Kuinka niin?" Kysyn kulmat kurtussa.

"Tiedäthän... Stacy tietää, että sinulla ja Jackilla oli joskus jotain. Ja Stacy on muutenkin todella omistavainen Jackia kohtaan", Mike sanoo.

"Mistäs täällä puhutaan?" Pöytään ilmestynt Sam kysyy ja tuon perässä tullut Isabelkin liitty keskusteluun.

"Siitä kuinka omistavainen Stacy on Jackia kohtaan", Sophie sanoo ja nyökkää pöydän suuntaan, jossa Jack ja Stacy porukoineen istuu. Käännymme kaikki katsomaan sinne päin. Silmääni osuu nuo kaksi rakastavaista, jotka ovat päättäneet alkaa syödä toistensa naamat pois.

"Siitä tulikin mieleeni... Sara mitenkäs sun ja Jackik ilta meni parityötä tehdessä?" Sam virnistää.

"Turpa kiinni", naurahdan ja lyön tuota käsivarteen.

"Me teimme vain parityötä ja juttelimme. Ei sen kummempaa", sanon.

"Ja teette ilmeisesti tänäänkin", Sophie virnistää käännän pääni kaveriini päin kulmat kurtussa.
Vilkaisen myös Mikeä, joka virnistelee minulle.

"Me oltiin tulossa istumaan, mutta nähtiin Jack ja jäätiin odottamaan, että saisitte asianne kerrottua", Sophie sanoo.

"Eli näin suoraan sanottuna jäitte salakuuntelemaan", sanon kulman koholla.

"E-ei se noin mennyt!" Sophia hihkaisee ja saa meidän nauramaan.

"Meni miten meni, mutta minä ja Jack teemme vain ja ainoastaan sitä paritehtävää, koululla, kirjastossa. Koulunkirjastossa", sanon ja käyn koko pöytämme läpi katseellani.

"Jos teillä on niin valtava tarve saada tietää mitä on meneillään tulkaa sitten itse katsomaan!" Sanon ja nousen pöydästä. Heitän ruuan jämät pois ja kävelen käytävälle.

***
Olimme saaneet työtämme hyvälle mallille, mutta tekemistä on vielä paljon.Työmme tulisi olla valmis huomiseen mennessä.

"Mitä sä aiot tehdä viikonloppuna?" Jack kysyy. Nostan katseeni kysyvästi poikaan.

"En tiedä", sanon kohauttaen olkiani.

"Mä vaan ajat-" Jack aloittaa, mutta keskeyttää asiansa kuullessaan kolauksen. Käännyn äänen suuntaan ja silmäni muuttuvat lautasen kokoisiksi.

"Umm..... pystytkö oottaan hetken?" Kysyn pojalta ja Jack nyökkää.
Nousen penkiltä ja kävelen vähän matkan päässä olevien hyllyjen väliin, jossa kohtaan Miken ja Samin katsomassa minua nolona. Sophie ja Isabel oleilevat perällä olevalla sohvalla selaillen puhelimiaan.

"Ette kai ottanu tosissanne sitä mitä sanoin?" Kysyn hieman vihaisena mutta enimmäkseen huvittuneena.

"No siis.... SE OLI MIKEN IDEA", Sam sanoo nopeasti ja osoittaa kaveriaan.

"Että teki ootte typeriä", naurahdan ja taputan Mikeä olalle.

"Mutta pliis... yrittäkää olla huomaamattomampia", naurahdan.
"Mutta mä meen nyt", naurahdan.

Istahdan takaisin paikalleni ja katson Jackia pahoittlevasti.

"Mitä olit sanomassa ennen tota äsköstä", kysyn pojalta.

"Ähh.... unohda ei se mitään kovin tärkeää ollu", hän sanoo hymyillen.

"Okei. Jatketaanko?" Kysyn epäilevänä. Olen varma, että hän olisi halunnut kertoa asiansa loppuun.

"Juu", Jack sanoo ja syventyy työmme jatkamiseen ja niin teen minäkin.

****

Hellurei kaikki! Jouduin kirjottaa tän luvun lopun moneen kertaan, koska se katos  AINA. Mutta nyt sain kuitenkin kirjotettua tän loppuun joten jee :D

Toivottavasti tykkäsitte!