Remember last summer? | finnish

luku8- "olitte suloinen pari"

Istun ranskan tunnilla yrittäen seurata tuntia parhaani mukaan, mutta ajatuksseni harhailevat aiemmin käymässäni keskustelussa Sophien kanssa. Ja minun tuurillani opettaja määräsi minut ja Sophien istumaan yhdessä. Pystyn kuulemaan kun Sophie huokaisee turhautuneena, jonka jälkeen tunnen tuon katseen minussa.

"Sara?" Tuo kuiskaa minulle ettei opettaja kuulisi. Käännyn katsomaan kysyvästi Sophieta ja tuon ilme kirkastuu samantien kun huomaa minun kääntyvän.

"Sä tiedät että mä oon pahoillani. Mä en voi tietää sun tunteita ketään kohtaan...", hän aloittaa ja katsoo minua silmiin. Puren alahuultani ja siirrän katseeni taululle ja kirjoitan opettajan kirjoittamat tärkeät asiat vihkooni.

"Mutta te olitte Jackin kanssa niin sulonen pari." Sophie sanoo. Käännyn katsomaan taas Sophieta.

"Niin. Nimenomaan olimme." Sanon kohottaen kulmiani ja käännyn katsomaan taas taulua.

"Mutta saanko mä anteeks?" Sophie kysyy varoen. Nyökkään pitäen katseeni vihkossa ja taulussa.

"Sara voitko katsoo muhun päin ja sanoo mulle jos annat anteeksi?" Sophie pyytää varoen.
Huokaisen ja käännyn katsomaan Sophieta.

"Saat anteeksi", sanon ja huomaan kuinka Sophien suu kaartuu leveään hymyyn ja hän kääntää katseen kirjaansa ja jatkaa tehtävien tekemistä.

"Entä tämä?" Isabel kysyy ja näyttää sinistä mekkoa minulle. Pudistan päätäni irvistäen.

"Saanko sanoa rehellisen mielipiteeni?" Kysyn ja Isabel nyökkää. Vedän syvään henkeä ja katson kaveriani valmiiksi jo pahoittelevasti.

"Se on aivan hirveä", sanon ja katson Isabelia jonka ilme on hieman haikea. Isabel tuijottaa kädessään olevaa mekkoa ja näen pienen hymyn tuon suupielessä.

"No joo...olet oikeassa. Se on hirveä", hän virnistää ja laittaa melon takaisin rekkiin.

"Mihin edes tarvitset mekon? Tai siis niin." Kysyn Isabelilta kun astumme kaupasta ulos takaisin ostoskeskuksen käytävälle. Tyttö kohauttaa olkiaan ja kääntyy vilkaisemaan minua.

"Koskaan ei voi olla varma milloin sellaista tarvitsee. Sitäpaitsi. Tiedän, että lähiaikoina saatan tarvita mekkoa", Isabel sanoo ja kääntyy pieneen kahvilaan.

"Mitä tarkoitat?" Kysyn istuessani pöytään, joka on melko nurkassa ja katson ystävääni kysyvästi.

"Isosiskoni on menossa naimisiin lähiaikoina", hän sanoo hymyillen. "Ja muutenkin... koulussa tulee olemaan jotain tapahtumia johon tarvitsen mekon"

"En tiennyt että sulla on sisko", totean kulmiani kurtistaen.

" En ole kovin puhunut hänestä, mutta joo mulla on sisko", Isabel naurahtaa. "Brianna. Hän on muutaman vuoden vanhempi." Isabel hymyilee ja kääntyy katsomaan kahvilan ovelle.

"Hei voisin kysyä Briannalta jos voisit olla morsiusneito kanssani", Isabel hihkaisee innostuneena. Katson kysyvästi tyttöä.

"En edes tunne siskoasi...", sanon irvistäen.

"Ei se haittaa. Brianna pitää kaikista kavereistani ja hän muutenkin halusi, että pyydän jotain kaveriani mukaan", Isabel hymyilee.

"Ootko varma?" Varmistan ennenkun voin tehdä lupauksen.
Isabel pyöräyttää silmiään naurahtaen.

"Idiootti. Tottakai olen varma!" Hän huudahtaa. "Oisiko muka pyytäny sut jos en olis varma", Isabel toteaa naurahtaen ja pyörittää lusikkaa juomassaan.

"Mutta ei mulla oo sitte mitään mitä voin laittaa päälle", sanon Isabelille. Hän katsoo minua kuin tyhmää.

"Siksihän me nyt ollaankin täällä,että saadaan ostettua jotain." Hän sanoo juoden kuppinsa tyhjäksi ja nousee ylös katsoen minua. Nousen Isabelin perässä ylös ja tuo tarttuu minua ranteesta ja lähtee raahaamaan minua johonkin kauppaan.

···

"Onko sun siskolla millasia toiveita siita mekosta?" Kysyn katsellessani erilaisia mekkoja.

"Ei kummempaa. Kunhan vaan meillä olis samanlaiset mekot", Isabel sanoo ja ottaa rekistä vaalen mekon ja näyttää sitä minulle. Pudistan nyrpistäen nenääni.

"Eikö kelpaa?" Hän kysyy pettyneenä. Pudistan päätäni pahoillani.

"Onhan se ihan nätti ja näin, mutta en ehkä suosi valkoista niin paljon..." sanon. Isabel katsoo minua epäilevästi ja yskäisee nyökäten paitaani. Katson alas ja päälläni on valkea paita.

"Tarkoitan että se voi likaantua... ja eikö morsian ole ainoa joka saa pitää valkoista?" Yritän pelastaa tilanteen. Isabel pyöräyttää silmiään huvittuneena ja huokaisee.

"Selvä sitten. Mutta ole kiltti ja jätetään tämä edes vaihtoehtoihin", hän anelee. Naurahdan kaverilleni ja suostun pitämään mekon edes vaihtoehtona. Loppujen lopuksi päätimme luovuttaa tältä päivältä, sillä meidän molempien jalat ovat kipeät kaikesta kävelystä.

"Äiti voi varmaan heittää sutki kotiin matkalla", Isabel sanoo.

"Ei tarvi. Asun muutenkin eri suunnassa kuin te." Hymyilen.
"Eikä sitäpaitsi tästä ole pitkä matka kotiin", jatkan. Isabel nyökkää ymmärtäväisesti.

"No nähdään koulussa huomenna", Isabel sanoo halaten minua samalla.

"Heippa!" Sanon vilkuttaen ja lähden kävelemään kotiani kohti. Ulkona on jo hieman hämärää ja hieman viileää. Pian kuulen juokauaskeleita takanani ja seuraavana käden olallani. Käännyn säpsähteäen ympäri ja katson kulma kurtussa henkilöä joka seisoo nyt edessäni.

"Ai niin aivan! Sähän oot Sara etkö vain?" Edessäni seisova minua hieman pidempi ikäiseni tyttö naurahtaa ja laskee kätensä olaltani. Kallistan päätäni kummastellen.

"Et taida muistaa mua?" Tyttö naurahtaa. Pudistan hitaasti päätäni ja tuo tuntematon tyttö naurahtaa uudestaan.

"Oon Ally." Hän sanoo hymyillen ja alkaa kaivaa laukkuaan. Katson Allya mietteliäänä. Nimi kuulostaa todella tutulle ja nyt kun ajattelee tarkrmmin niin tuo tyttö näyttää itsekin tutulle.
Hätkähdän ajatuksistani kun Ally huhuilee nimeäni ja hänellä on kädessään rahapussi, jota hän ojentaa minulle. Katson kulmat kurtussa tuon kädessä olevaa lompakkoa ja sitten Allya.

"Tää tippu sulta tuolla sisällä kun lähdit. En aluksi löytäny sua joten ajattelin antaa sen kotona Jackille ja se ois tuon-", Ally sanoo, muttei ehdi sanoa asiaansa loppuun kun keskeytän hänet.

"Sä oot Ally. Jackin vanhempi sisko."

***
Okei hei taas pitkästä aikaa :D
Mulla meni odotettua pitempään tän luvun kirjottamisessa. Syynä oli ettei mulla ollu kovin inspistä koska se seikkaili taas jossain. Ja sitte nyt näillä viimesillä viikoilla on ollu kokeita ja inspaki on alkanu palailla pikkuhiljaa.
//en oo ehtiny tarkistaa lukua joten siellä saattaa olla kirjoitusvirheitä.