Remember last summer? | finnish

2- New house

"No... mitäs sanot?" Äiti kysyi samalla kun katsoi uutta kotiamme hymyillen. Jos nyt rehellisiä ollaan en enään kaivannut mitään Suomesta. Tottakai minulla oli ja tulee olemaan ikävä isää ja Senniä, mutta en todellakaan tule ikävöimään niitä talvisia pakkasia ja kesäisiä sateita.

"Onhan tää ihan kiva", sanoin. Ja paskat, uusi talo näytti paljon paremmalle ja mukavemmalle kuin koti Suomessa.
"No okei, TOSI kiva", naurahdin ja katsoin äitiäni. Äiti hymyili minulle takaisin. Maiseman vaihdos teki meille molemmille hyvää. Äiti saisi unohtaa isän ja jatkaa elämäänsä. Mutta minä. Näissä maisemissa minun oli vaikea unohtaa Jack. Olin varma siitä, että tulen näkemään hänet vielä. Ja niinhän minä tulenkin.

"Tuletko katsomaan taloa sisältä?" Äiti kysyi hymyillen keskeyttäen ajatukseni.

"Tulen tulen", naurahdin ja menin sisälle. Äiti oli eilen ollut avustamassa muuttomiehiä, että he saisivat tavarat oikeille paikoilleen. Pidin talosta enemmän ja enemmän.

"Huoneesi on tuolla", äiti sanoi ja osoitti yläkertaa. Hymyilin pienesti ja lähdin portaita kohti uuteen huoneeseeni.

"Wau!" Suustani pääsi kun näin huoneeni. Se oli todella tilava ja valoisa. Suurehkot ikkunat ja ikkunasyvennys, jossa voin istua. Leveä parisänky ja peilipöytä sekä kokovartalopeili löytyi myös huoneesta. Nurkassa oli pienehkö kirjahylly, jossa oli kirjoja ja cd-levyjä. Hyllyn vieressä oli sähköpiano sekä kitara, joita voin soittaa kun huvittaa. Laskin kädessä olevan laukkuni sängyn viereen lattialle ja heittäydyin itse sängylle. Se oli ihanan pehmeä. Aivan kuin nukkuisi pilven päällä!
Jäin siihen makoilemaan hetkeksi ja katsoin kattoa. Kuulin kun alakerrassa kävi ovi ja sen jälkeen kuului naurua ja puheensorinaa. Melkeimpä heti kuulin tömistystä portaissa. Ääni lähentyi huonettani ja pian ovensuusta kurkisti serkkuni Jessie. Hän oli muuttunut ehkä ihan vähän. Vaaleanpunaiset hiukset ja huulikoru huulessa. Ei sen kummempaa.

"No sähän oot muuttunu", naurahdan ja nousen halaamaan tyttöä.

"Susta ei voi sanoa samaa", hän naurahti.
"Olet saman näköinen kuin viimeksi". Naurahdin ja irtaannuin halauksesta.

"Mites sä ja Max?" Virnistin. Jess kohautti olkapäitään.

"Ei me olla oltu yhessä moneen kuukauteen", Jess naurahti.

"Aa", sanoin ja katsoin serkkuani.

"Entäs sä ja Jack?" Hän kysyi hieman varoen.

"Pidettiin vain pari kuukautta yhteyttä mun lähdön jälkeen. Sen jälkeen siitä ei oo kuulunu mitään", huokaisin ja rojahdin sängylle makaamaan.
"Se on jatkanu todennäkösesti elämäänsä eteenpäin, joten mäkin oon yrittänyt", jatkoin.

"Oot vai?" Jess kysyi kiinnostuneena.
"Oliks sulla jotain juttua siel Suomessa?" Hän kysyi. Kuulin tuon äänestä, että hän virnisti.

"En mä tiiä.", mumisin. Todellisuudessa ei ollut ainakaan mitään vakavaa. Yksi parinviikon juttu löytyy. Ja sekin Samin kanssa. Enkä tietyistä syistä halunnuy kertoa asiasta Jessille eikä myöskään Samkaan.

"Et tiedä!?" Jess naurahti.

"Ei mulla kiinnostanu mikään sen Jack jutun jälkeen", sanoin.
"Mutta jotain pientä saattoi olla. Mutta ei sekään kauaa kestänyt", sanoin. Jessien ilme kirkastui heti.

"Ja kukas tää jätkä sit oli?" Jess virnisti. Tämä on se kysymys, jota olin pelännyt. Miten Jess reagoisi, jos sanoisin, että minulla oli juttua hänen parhaan kaverin kanssa.
Sam oli tosiaan joululomalla Suomessa perheensä kanssa ja vietimme silloin paljon aikaa kahdestaan ja välimme lähentyivät. Sovimme kuitenkin, että jatkamme kaverina joka oli minulle okei.

"Yks kaveri vaan", sanoin ja käännyin Jessieen päin hymyillen. Olin kaivannut todella paljon minun ja Jessien juttelu hetkiä.

"Ootko kertonut Jackille, että oot tullut takaisin ja pysyvästi?", Jess kysyi ja sai hymyni katoamaan.

"En. Enkä mä usko, että sitä kiinnostaa mun paluu takas", huokaisen.

"Tiedäthän sä, että menet sen kanssa samaan kouluun, jolloin se huomaa sun palanneen", Jess sanoi ja katsoi minua.

"Tiedän." Huokaisin.
"Mutta eikö se olisi ihan typerää ilmoittaa sille, koska ei me olla puhuttu yli vuoteen". Jess pudisti päätään.

"Sinuna mä kertoisin sille", hän sanoi.
"Sun lähtös jälkeen se käveli koulun käytävillä ku mikäki zombi", Jess naurahti. Onnistuin itsekkin hymyilemään pienesti.

"Mä vaan haluisin nähdä sen pitkästä aikaa, mutta toisaalta haluaisin unohtaa Jackin", mutisin. Jess naurahti vieressäni.

"Sä et oo päässy yli siitä, vaikka niin väittäisit", hän sanoi. Katsoin häntä toinen kulma koholla.

"Miten sä niin päättelit?" Kysyin nauraen pienesti.

"Ekaks toi koru", hän sanoi ja osoitti ranteessani olevaa korua. Katsahdin sitä nopeaa ja siirsin katseeni taas tuohon vaaleanpunapäiseen tyttöön vieressäni.
"Toisena se mitä sanoit äsken", hän virnisti. Katsoin nyt käsiäni. Se oli totta. En ole päässyt vielä yli Jackista. Tiesn myös sen, että ennemmin tai myöhemmin minun oli kohdattava Jack. En halua olla niin lapsellinen, että alkaisin välttelemään häntä. Hän kuitenkin kävi samaa koulua, johon minä menisin pian.

"Kyllä mä oon päässyt yli siitä... ainakin suuimaksosaks", sanoin ja katsoin Jessietä pienesti hymyillen.

"Niinhän sä sanot", tuo naurahti ja tönäisi minua pienesti. Naurahdin myös ja rutistin tytön uuteen halaukseen. Jess naurahti ja halasi minua takaisin.

Eikä ollut kuin pari päivää, että saisin nähdä hänet pitkästä aikaa...

***

Jeij tähänki saatiin nyt jatkoa :D

Tästä luvusta tuli nyt vähän kökkö, mutta ei voi mitään.
K-virheitä saattaa löytyä, koska kirjoitin tämän(kin) luvun puhelimella (koska en tykkää kirjoittaa koneella) ja mun paksuilla sormilla niitä virheitä helposti tulee:D

Mutta mitäs tykkäsitte luvusta? Kommentoikaa ja painakaa sitä tähteä:3♥