Step Brother || Book 2

13 // Rasmuksen kuolemasta

Minun ja Kallen itku sessio kesti vielä tovin, kunnes päätimme ryhdistäytyä.

"No oletko sinä kuullut Lucaksen ja Lisan suuresta yllätyksestä?" Kalle kysyi minulta hörpäten sen jälkeen kahviaan.

"Olen..", sanoin ja katsoin alas teeheni. En tiedä miksi, mutta se, että Lucas saa pian lapsen sai minut hiukan surulliseksi. Se johtuu ehkä siitä, että olemme nykyään puolisisaruksia ihan virallisesti, sillä Andrea ja äitini menivät naimisiin viime kesänä, ja olisin halunnut viettää Lucaksen kanssa enemmän aikaa ennenkuin hän lähtisi muualle perheensä kanssa. Tai sitten vain.. en tiedä.

"Lucas tulee tekemään elämänsä suurimman virheen..", huokaisin hiljaan itsekseni, mutta ilmeisesti myös Kalle kuuli mitä sanoin. "Mitä tarkoitat?"

"No Lisaa ja.. ei Lucas ole valmis isäksi."

"Mm.. mutta puhutaan nyt jostain muusta esim. siitä mitä kaikkea sinä teit siellä Englannissa?" Kalle vaihtoi puheenaihetta.

"Mistä sinä tiedät, että minä olin Englannissa?" kysyin hämentyneenä, sillä en muistaakseni ollut ikinä maininnut asiasta hänelle, vai olinko?

"Thomas kertoi", Kalle vastasi välinpitämättömästi.

"Aa tietenkin", naurahdin. "No suoraan sanottuna Englantiin lähtö oli aika huono päätös, sillä olin vielä niin nuori, että en saanut hyvää työtä ja jouduin sen takia asumaan jossain murjussa. Mutta toisaalta se oli myös hyvä asia, sillä jos olisin jäänyt tänne en välttämättä olisi enää tässä."

Kalle oli hetken hiljaa. 

"Anna anteeksi Sandra mun ois pitäny tajuta, että sä.. Mä en ois saanu syyttää sua Rasmuksen kuolemasta, se vaan.. kaikki vaan väittivät, että sä olit tapanu sen ja mä olin nii nuori ni en ajatellu miltä susta tuntui se kaikki ja -", Kalle puhui kuin viimeistä päivää ja huokaisi lopuksi syvään.

Minut valtasi haikea olo. Olin täysin unohtanut koko Rasmuksen ja kaiken mitä silloin tapahtui. 

"Älä syytä ittees, mä olisin voinu pyytää apua, mutta mä en vaan osannu", sanoin hiljaan. "Mutta mitä sä oot tehny?"

"No mä työskentelen yhen hotellin respassa ja no oon Thomasin kanssa yhessä ja ei tässä mitään muuta oikeen oo tapahtunu", Kalle kertoi naurahtaen. Minä nyökkäsin hajamielisenä. Hyvä fiilikseni oli kaikonnut siinä samaisessa hetkessä kun Kalle mainitsi Rasmuksen ja menneisyyteni jota pakenin muutama vuosi sitten.

"No, mutta mun pitää tästä lähteä, koska mulla alkaa työvuoro tossa tunnin päästä niin mun pakko käydä vähän siistiytymässä ennen sitä niin kiitos Sandra, että mä sain tulla tänne ja nähdään." Kalle nousi ylös ruokapöydästä vieden kahvimukinsa matkallansa ulko-ovelle tiskialtaaseen ja muutaman sekunnin päästä hän olikin jo pyyhältänyt ulos ovesta.

Itseasiassa itsellänikin olisi tänään ensimmäinen työpäiväni lähellä olevassa baarissa, mutta vuoroni alkaisi vasta ilta 7 aikoihin, joten minulla olisi aikaa hyvin käydä vielä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Ajatus nukkumisesta kuulosti hyvälle idealle ja vein itsekin mukini tiskialtaaseen, jonka jälkeen kaivauduin takaisin vällyjen alle.

Hellou, kaikki ihmiset jotka mahdollisesti lukee tätä tarinaa! Minusta olisi kiva saada paljon kommentteja, koska niitä on aina todella kiva lueskella aamulla ennen kouluun raahautumista :) Ja olen pahoillani etten aina vastaa kaikkien kommenteihin, sillä mun puhelimella on joku ongelma olla näyttämättä niitä ajallaan :/Sori, että tän osan julkasemisessa meni näin kauan, mutta mun piti kehitellä tän tarinan loppu valmiiks yms. ni tän osan kirjottamisessa meni vähän aikaa ja muutenkin mun vapaa-aika on tässä viime aikoina menny kavereiden kanssa olemiseen yms muuhun shittiin, mutta Have a nice week! :)