Step Brother || Book 2

7 // Tuttu ja turvallinen

Sandra - Moi Thomas! Ajattelin, että millo voisin tulla käymään siellä teidän luona? Ois tosi kiva päästä taas näkemään teitä ~Sandra

Thomas - Pääsistkö sä tänää? Erehdyin tos yks ilta kysymään susta jotain ja sit se jotenki masentu ja nyt en saa sitä enää irti sängystä.

Sandra - Mä pääsen millo vaa. Mikä on osote?

Thomas - Mahtavaa! Kukkaiskeijunkatu 12 (aika mahtava nimi eikä? XD)

Sandra - Okei. Mä tuun joskus puolen tunnin päästä.

Thomas - Ok.

Olin viimeiset kaksi päivää maannut hotellihuoneessani ja poistunut sieltä ainoastaan ostamaan ruokaa kaupasta. Minulla ei enään oikein ole ketään kavereita Suomessa joiden kanssa voisin viettää aikaa. Thomastakaan en ehkä ihan sellaiseksi ihmiseksi sanoisi jonka kanssa haluaisin mennä kahville, sillä emme tunne toisiamme muuten kuin Kallen ja hyvin erikoisen automatkan perusteella.

Laitoin päälleni valkoiset pillifarkut ja mustan pitkähihaisen ja mustan nahkatakin. Otin puhelimeni ja laitoin Mapsiin Thomaksen ja Kallen osoitteen, jotta Maps voisi johdattaa minut sinne. Olen hermostunut, koska en voi tietää miten Kalle reagoi paluuseeni, sillä kuiten Lucaksen reaktio osoitti se voi olla millainen tahansa. Tietenkin toivon, että Kalle olisi kuten äitini. Rauhallinen ja osaisi iloita tavallaan paluustani, mutta tiedän, ettei hänkään ajatellut ensimmäisenä minun seisovan silloin oven takana.

En tosin voi syyttää Lucasta mistään. Itse olen aiheuttanut ongelmani.

Lucaksen NK.

On kulunut kaksi päivää Sandran paluusta. En ymmärrä miksi reagoin niin miten tein. Olin odottanut sen päivän koittavan monia vuosia ja sitten kun se koitti ajoin Sandran taas pois luontani. En voi näyttää Marialle kuinka häpeissäni olen sen takia vaan esitän kuinka kaikki olisi nyt hyvin kun Sandra ei ole täällä. Maria on yrittänyt saada minut puhumaan oikeista tunteistani, sillä kun me olemme joutuneet viettämään lähiaikoina Marian kanssa paljon aikaa keskenämme kun Sandra ja isäni olivat poissa, hän on oppinut näkemään lävitseni. Hän tietää, että kadun sitä mitä sanoin ja yrittää nyt sitten saada minut pyytämään Sandralta anteeksi.

Mariasta on tullut kuin uusi äiti minulle, sillä biologinen äitini ei kanssani ehtinyt paljoa viettää aikaa ennenkuin kuoli syöpään. Ja koska Maria on minulle niin tärkeä niin minun teki aina kipeää nähdä hänet illalla itkemässä Sandran takia. Mutta vaikka nyt Sandra on takaisin täällä ja Maria on iloinen niin silti minusta tuntuu, että jokin on pahasti pielessä.

Sydämmeni alkaa aina lyömään nopeammin kun näen Sandran. Kun hän muutama päivä sitten lähti tästä talosta hänen katseensa oli niin.. kiehtova. Olisin vinut jäädä katsomaan Sandraa, vaikka koko päiväksi. Sandra on muuttunut paljon muutaman vuoden sisällä. Hänen hiuksensa ovat taas ruskeat, silmät ovat tummemman siniset ja tyttö on huomattavasti hoikistunut. En tarkoita sillein, ettäkö ulkonäkö olisi ainoa asia, joka hänessä kiehtoo minua. Minua kiehtoo kaikki hänessä.

Hän on jotain uutta ja tuntematonta minulle, mutta samaanaikaan jotain sellaista tuttua ja turvallista jonka olen tuntenut koko elämäni. Mikä tämä tunne on?

Mitä Lucaksen tunteet tarkoittavat teistä?