Step Brother || Book 2

15 // Vitos pöytä

"Sandra, vie nuo oluet tonne vitos pöytään!" huusi baarimikko kovan musiikin yli minulle. En vastannut hänelle vaan nostin kolme isoa tuoppia tarjottimelleni, jolla vein ne nurkassa sijaitsevaan pieneen nurkkapöytään, missä näytti istuvan viisi noin 40-50 vuotiasta miestä. Kumarruin hiukan laittaessani olut tuopit miesten pöytään. Silloin yksi heistä läpsäisi minua takamukselle. Säpsähdin ja astuin samantien muutaman askeleen taakse päin.

"Älähän ole noin säikky babe! Sää näytät todella kuumalle tossa sun mekossas..", mies joka oli läpsäissyt minua perseelle sanoi, kunnes pysäytti lauseensa. "..Sandra", mies jatkoi luettuaan nimikylttini. Jokin siinä miehessä oli hyvin tuttua, joka sai ihoni menemään kananlihalle. Nimeni sanottuaan mies näytti alkavan miettimään jotain.

Tunteeko hän minut? Pitäisikö minun tuntea hänet?

"Ööm.. se olisi 10 euroa", sanoin miehille. Yksi heistä alkoi kaivaa lompakkoaan ja ojensi sitten minulle 10 ja 5 euron setelit. Katsoin miestä kysyvästi. Eikö hän osannut laskea?

"Siinä on sinulle 5 euroa tippiä", mies sanoi ja vinkkasi sitten minulle silmää.

Y.Ö.K!

Lähdin vaivautuneena kävelemään pois päin pöydästä, jossa kuulin miesten puhuvan kovaan ääneen minusta ja takamuksestani..

"Ei kannata välittää noista", kuulin äänen sanovan viereltäni. Katsahdin vierelleni vain nähdäkseni Amelien.

"Ne on jotain paikkakuntalaisia joilla ei taida olla muuta elämää kuin tulla tänne juopottelemaan joka ilta. Tosin toi joka läpsäsi sua perseelle liittyi heidän joukkoonsa vasta ehkä noin pari kuukautta sitten."

Amelie sanoi ja otti sitten baaritiskiltä seuraavien asiakkaiden tilaukset viedäkseen ne ostajilleen.

Baari alkoi jo pikkuhiljaa tyhjentyä, joten minulle ei enää töitäkään riittänyt. Aikani kuluksi silmäni karkasivat taas katsomaan humalasten miesten pöytää, jostain syystä se yksi heitä oli hyvin tutun oloinen. Hetken heitä tarkasteltuani juuri se tutunoloinen mies käänsi katseensa minuun, hänen katseensa oli terävä ja mietteliäs. Nyt voisin melkeimpä olla sata varma siitä, että olen joskus nähnyt tuon miehen jossain, mutta mieleni ei vain halunnut kertoa minulle missä, missä olin nähnyt hänet aikaisemmin.

<><><><><><><><><><><><><><><><><><>

"Nähdään huomenna Sandra!" Amelia huudahti minun vielä sulkiessa auton oven takanani. Vilkutin vielä hänelle ja katsoin kuinka Amelia kaasutti pois motellini pihasta.

 Kävelin huoneeseeni ja päädyin ottamaan vielä pikaisen suihkun ennen nukkumaan menoa. Vaikka kello oli jo lähemmän 4 yöllä niin minulla ei suoraan sanottuna ollut mitään huutavaa tarvetta päästä nukkumaan.

Tämä päivä oli saanut minut uskomaan siihen, että ehkä puhtaalta pöydältä aloittaminen Suomessakaan ollut mahdotonta. Sain tänään monta uutta kaveria uuden työni avulla. He ovat ensimmäisiä ihmisiä täällä jotka eivät heti minut nähtyään alkaneet kysellä kaikkea epäolennaista eivätkä he voi tuomita minua nuorempana tehdyistä valinnoista, sillä he eivät edes tiedä niistä. 

Ja ehkä näin alkuun niin on hyvä..

Juu, moti on vihdoin alkanu palailemaan xD Hope u enjoy! <3