Step Brother || Book 2

9 // Pähkinä

Tietenkin suostuin, vaikka kutsu hämmästyttikin minua. Olisi aika arvattavaa mitä siellä kerrottaisiin, joko he olivat menossa naimisiin tai sitten Lucas oli pannut Lisan paksuksi tai ehkä jopa pahimmassa tapauksessa molemmat. Suoraan sanottuna minua ei ollenkaan kiinnostaisi mennä sinne, mutta luulempa ettei minulla ole muita vaihtoehtoja, sillä nyt kun olin tullut takaisin olin kaiketi velvoitettu kaikkiin perhe sössötyksiin.

Seisoin juuri nyt sillä hyvinkin tutulla sillalla. Tällä kertaa en tullut tänne, koska haluaisin hypätä vaan siksi että tarvitsin aikaa miettiä kaikkea viime aikoina tapahtunutta. Olin siis menossa kohti kotiani, jossa ehdin asua vain muutaman vaivaisen kuukauden. 

Päälläni olivat valkoiset pillifarkut ja harmaa iso villapaita. Näin jälkeen päin ajateltuna olisin voinut pukea päälleni vielä takin, sillä lokakuun kylmä ilma ei tuntunut olevan yhtä lämmintä kuin olin aamulla olettanut sen olevan. Mutta oliko sillä loppujen lopuksi kovinkaan paljon väliä?

"Taas täällä?" kuului nuoren miehen ääni. Mies käveli vierelleni katsomaan villinä kuohuavaa vettä.

Käänsin katseeni ja näin hyvinkin tutun pojan, jolle olin ikuisesti kiitollinen siitä, että vielä seisoin tässä, hän oli Juuso.

"Rauhallisin paikka koko Seinäjoella", sanoin hymähtäen. Kuulin kuinka Juuso naurahti vieressäni. Katsoin tuota ihmistä, joka kaksi vuotta sitten pelasti henkeni tällä sillalla Eliksen kanssa.

"Ootko säkin menossa Lucaksen ja Lisan tiedotustilaisuuteen?" hän kysyi.

"Juuri sinne", sanoin naurahtaen ja aloin kävelemään kohti Lucaksen ja minun kotiani Juuso vierelläni.

"No mitäs sä olet tehnyt nää kaksi vuotta?" Kysyin Juusolta hetken hiljaisuuden jälkeen.

"En oikein mitään, opiskelen autokorjaajaksi toista vuotta."

"No oothan sä sit jotain tehny", sanoin naurahtaen ja tönäisin Juusoa leikkimielisesti, saaden pian myös itse naurun saatteleman tönäisyn. "Mutta mitä Elikselle kuuluu? En oo vielä tavannu sitä."

Huomasin kuinka Juuso muuttui iloisesta hetkessä hiukan apeaksi. "Ööm.. me ollaan perillä. Mä voin kertoa sulle, vaikka tän jälkeen, jos sulla ei oo muutakaan", Juuso sanoi hermostuneesti ja käveli etuovelle. Nyökkäsin tuolle ja koputin talon oveen hiukan ihmetellen edelleen Juuson käytöstä.

"Sandra ja Juuso vihdoin te tulitte! Me kaikki ollaan ootettu teitä täällä ainakin kolme ikuisuutta!" Kuulin äitini huutavan kun kuuli ulko-oven sulkeutuvan takanamme.

Kävelimme Juuson kanssa olohuoneeseen äitini hoputtamina ja huomasin kuinka koko iso olohuoneemme oli ihan lattiasta kattoon täynnä ihmisiä. Voisin melkein väittää, että täällä oli varmaankin ainakin puolet Seinäjoen asukeista. Ja äänet olivat tietysti myöskin sen mukaiset.

Jäimme Juuson kanssa seisomaan ihan oviaukon viereen, sillä emme kuitenkaan olisi saaneet istumapaikkoja mistään. 

"Saisinko huomionne!" Lucas sanoi ja sanoi kaiken melun hiljentymään. "Eli olemme pyytäneet teidät kaikki tänne, koska meillä on Lisan kanssa teille mahtavia uutisia." Lucas sanoi ja otti Lisaa kädestä kiinni. "Me olemme saamassa pienen pähkinän."

Noin! Uusi osa kirjoitettu ja jännitys laukaistu! Mitkä on fiilikset?  Mitäköhän Elikselle kuuluu? Arvaatteko?