Future bad girls

Luku 2. Back to the memories

Luckun nk.
Bussi kaartoi koulun pihaan. Nousimme ylös ja astuimme koulun, lähes tyhjään pihaan. Menimme  sisälle ja istuimme käytävän penkeille.

Pikkuhiljaa ihmisiä alkoi virrata sisään. Etsimme entisiä luokkalaisia käytävän ihmismassasta. Kunnes huomasin tutun tyttöporukan. Heilautin kättäni ja Kristiina huomasi meidät. Kristiina ohjasi tyttöporukan luoksemme.
"Hellurei!" Suski ja minä huudahdimme yhtä aikaa ja muut räjähtivät nauramaan.
"Hei vaan!" vastasivat Lindea, Annika ja Miisa.
"Mites kesä meni?" Kysyin mutta sain vastaukseksi vain monta mumisevaa vastausta. Kesä oli kyllä sään kannalta tosi huono...

Koulun kellot soivat tunnin alun merkiksi. Saavuimme luokkaan ja opettaja alkoi heri käskyttämään meitä istumaan. Sain paikan Suskin vierestä, mutta meidän paikat ovat poikien ympäröiminä.

Suskin nk.
Tunti oli tylsä, sillä leikitimme vain seiskaluokkalaisia, sillä olimme Lucian kanssa tukareita. Olin helpottunut kun kellot soivat ja välitunti alkoi. Loppupäivä meni samoissa merkeissä. Kun viimeinen tunti loppui jouduimme juoksemaan pysäkille sillä bussi oli jo tullut. Bussissa istuimme taas vierekkäin. Vajosin mietteisiini, kun ajattelin viime kevättä.

23.2 Suskin nk.
Kävelin arkkujen luo ja laskin kukat niiden viereen. Jäin siihen seisomaan ja nyyhkytin hiljaa, ihan yksin. Vähän aikaa sitten olin vielä ollut lähdössä kauppaan rakkaiden vanhempieni kanssa. Matkalla kauppaan tapahtui jotain anteeksiantamatonta. Ainoat asiat joita siitä hetkestä muistan ovat ambulanssien äänet ja pimeys jonka näin.

Myöhemmin heräsin sairaalasta. Kun hoitaja tuli luokseni hän sanoi että minulla kaikki hyvin, menin shokkiin kun hän sanoi osanotot. Jouduin kysymään vielä monta kertaa mitä hän tarkoitti ennen kuin ymmärsin täysin.

Vanhempani. Rakkaat vanhempani, jotka olivat pitäneet minusta huolta ja olleet aina rinnallani. Nyt he eivät enään olisikaan paikkaamassa polveen tullutta haavaa, eivätkä he olisi auttamassa läksyissä. He olivat poissa lopullisesti.

Siksi seisoin siinä. Kahden kauniin valkoisen arkun vieressä. Kyyneleet valuivat vuolaasti poskillani, en edes tehnyt elettäkään kuivatakseni niitä. Annoin niiden valua, annoin itseni surra rauhassa.

Seuraavalla viikolla muuttaisin Merja-mummon luo, joka asuu lähellä entistä kotiani Lontoossa. Hänellä on iso kartano hieman syrjäisemmässä paikassa. Hänellä on kylläkin hyvin paha dementia, eikä hän edes muista kuka minä olen.

Perin vanhempieni omaisuuden. He olivat hyvin rikkaita ja meilläkin oli iso talo ja kaikki mitä omistamme oli hyvin kallista. Myyn entisen asuntomme kalusteineen. Saan siitä rahaa, joka riittäisi koko loppu elämäksenikin. Mutta raha ei korvaa tapahtunutta.

Nykyaika Luckun nk.
Katselin ikkunasta ulos. Bussi liikkui tasaisesti allani pitkin asfaltti tietä. Käänsin katseeni Suskiin, joka oli ummistanut silmänsä. Tiesin että hän ajatteli omia vanhempiaan, jotka olivat kuolleet autokolarissa. Se sai minut muistelemaan omia vanhempiani.

12.4 Luckun nk.
Kun tulin kotiovelleni, kuulin kuinka äitini huusi täyttä kurkkua. Isä huusi aina takaisin kun äiti lopetti. He riitelivät. En ollut kuullut heidän koskaan riitelevän, enkä halunnut kuulla nytkään. Riuhtaisin oven auki. Potkaisin kengät pois jalassani ja juoksin huoneeseeni. Ennen kuin olin käytävän päässä omassa huoneessani huomasin kuinka äiti ja isä kummatkin hiljentyvät. Tunsin heidän katseensa itsessäni kun pamautin oveni kiinni.

Istuin koulupöytäni ääreen otin päiväkirjani kaapista ja aloin pikaisesti kirjoittamaan siihen suttuisella käsialallani. Kuulin kuinka huoneeni ovi avautui takanani. En edes harkinnut kääntäväni katsettani ovelle päin.
"Lucia rakas, tiedän että tämä on sinulle vaikeaa, mutta emme voi isäsi kanssa jatkaa näin. Isä haluaa muuttaa Saksaan. Minä aijon muuttaa kanssasi Helsinkiin" äiti sanoi lempeästi ja itsevarmana.
"En tule Helsiinkiin kanssasi! Lähden mielummin isän mukaan! Äläkä enään ikinä puhu minulle!" Huusin jakävelin kohti äitiä, joka peruutti ulos huoneestani kauhistunut ilme kasvoillaan. Tönäisin oven kiinni suoraan hänen nenän edestä.

Pakkasin kaiken tarvittavan, vaatteita, hammasharjan...
Onneksi olin säästänyt rahaa ja äidin ja isin säästö sijaitsi myös huoneessani. Nakkasin kassini selkääni ja rynniköin ovesta ulos ennen kuin äiti ehti sanoa sanaakaan. En oikeasti halunnut mennä isän mukaan, joten suunnistin Suskin luo. Merja-mummon kartano ei ollut kovin kaukana kodistani. Nousin portaat, jotka johdattivat minut ovelle. Onnekseni Susanna tuli avaamaan oven. Hän näki itkuiset kasvoni ja kaappasi minut lämpimään syleilyynsä. Hän johdatti minut keittiöön, jossa kerroin hänelle koko illan tapahtumat. Join samalla kuumaa kaakaota, joka lämmitti ihanasti kurkkuani.
Sen päivän jälkeen en ole nähnyt vanhempiani kasvotusten.

Nykyhetki Suskin nk.
Havahduin surullisista mietteistäni. Huomasin että olimme pysähtyneet pysäkillemme. Ravistelin Luciaa, joka myöskin havahtui mietteistään. Nousimme ja kiiruhdimme ulos bussista. Lyhyen kävelymatkan jälkeen saavuimme kotiin. Siirryin keittiöön ja aloin lämmittämään mikropitsaa ja  Lucia teki samoin. Syötyämme Siivosimme jälkemme keittiöstä ja menimme yläkertaan tekemään läksyt joita ei itseasiassa ollut kuin yksi. Olimme silti kumpikin ihan väsyneitä. Kävimme vuorotellen suihkussa, vaikka yläkerrassa olikin niitä kaksi. Suihkusta tultuani kömmin peiton alle lämpimään. Lucia oli jo nukahtanut ja tuhisi nukkuessaan. Ääni rauhoitti minua sillä siitä tuli mieleeni kaikki mitä sana koti sisälsi. Lopulta vajosin levolliseen uneen.