Future bad girls

Luku 19. Freedom

Suskin nk.
Istuimme lentokoneessa jo puolessa matkassa kohti kotia. Juttelin Jacobille ainakin toistaiseksi kun Lucia nukkui. Olin saanut hänet lämpenemään vauva jutulle ja olimme jo suunnitelleen tekevämme mummon huoneesta lastenhuoneen. Silti hän kylläkin epäröi.

Yritimme miettiä mitä sanoisimme poliiseille. En halunnut valehdella mutten voinut kertoa koko totuuttakaan. Olimme saaneet jo sellaisia menetteleviä tarinoita aikaiseksi, mutta ei mitään super hyvää.

"Mä otan hetken torkut nii jatketaan sit", sanoin Jacobille ja suljin silmäni. Ei mennyt varmaan kuin viisi minuuttia kun havahduin liian hyvään ideaan. Herätin Lucian ja selitin ideani.
"Siis jos kertotaan et pomo pakotti mejät tekeen sitä työtä ja esitti muuten mukavaa. Sit se aiheutti ekoil kaupoil kähinää ja poistui tarkoituksella tilanteesta. Sit se otti meihin yhteyttä sähköisesti ja alkoi uhkaileen ja sit näytetään ne viestit", selitin kirjottaen paperille puheenvuoroja.

"Hyvä suski! Olet viimein oppinut käyttämään aivojasi", Lucku kehui.
"Heh heh, Lucia", oli minun vastaukseni. Mielestäni olen osanut käyttää aivojani aikaisemminkin. Totta puhuen se oli joskus aikoja sitten ollut sellainen sisäpiiri vitsi. Olin siis joskus aikoinaan ollut huono matikassa, mutta se oli silloin ala-asteella. Kun aina sanotaan 'voi niitä vanhoja aikoja', nyt oli sellainen tilanne että voisin harkita sanovani niin, mutta en välttämättä pelkästään positiivisesti.

Joskus me oltiin kauheita nörttejä, jotka ei välittäny paskaakaan muiden mielipiteistä. Okei myönnän, ei me vieläkään välitetä, mut eri asia. Siis huh huh me ollaan muututtu niin paljon, kun alkaa miettimään. Ei olla yhtään sellaisii mitä oltiin pienempänä. Silloin vielä minulla oli vanhemmat.. Ja Lucialla myös. En halua ajatella sitä, joten väännän, jotain keskustelua Jacobin kanssa, ilman oikeaa aihetta.

Viimein ja vihdoin kuului kuulutus jossa ilmoitettiin että laskeutuisimne pian ja turvavyöt tulisi kiinnittää. Plus kaikkea muuta turhaa, u know.
Lucia oli taas tuskissa koneen laskeutuessa. Tämä lento oli kyllä aikamoista rasitusta.

>Skippaa jo maanpinnalle😂<

Kävimme noutamassa laukkumme hihnalta, meillä oli kyllä aika paljon tavaraa. Mennessä meillä oli yksi laukku vähemmän. Soitin kuskin hakemaan meidät. Hän tuli hyvin nopeasti ja raahasimme laukut sekä omat perseemme autoon.

Matka meni joutuisasti ja kotipiha näytti samalta kuin lähtiessäkin. Kiitimme kuskia ja nousimme limusiinistä. Täällä oli ilta vaikka Hawailla oli ihan eri vuorokaudenaika, no olihan lento kyllä aika pitkä, ei sillä. Oven avattuani vastaamme ryntäsi aivan ihana näky. Louis ja Bablo tulivat hyppimään ja haukkumaan jalkoihimme joten rupesimme kaikki yhdessä rapsuttamaan heitä. Oi että olen ikävöinyt heitä.

Pistin pojat käymään kaupassa ja itse purkasin matkalaukkuja Lucian kanssa. Soitimme vielä heille että toisivat ben & jerry jäätelöä ja hiusvärit. He saisivat päättää mitkä värit ottaisivat joten tästä tulee jännää. Ajattelimme siis värjätä hiukset sillä oma violettini oli jo kärsinyt ja Lucia inhosi neon vihreää.

Vaihdoin päälleni mukavat vaatteet käytyäni ensin suihkussa. Siivosin vähän sieltä täältä aikani kuluksi, vaikka inhsinkin siivoamista. Kuulin yläkerran vesihanan sammuvan Lucian tunnin suihkun jälkeen.

Warrenit olivat pitkään kaupassa mutta lopulta hekin tulivat takaisin neljän kauppapussin kanssa. Pian nekin oli purettu kaappeihin. Otin pinkin hiusvärin käteeni. Siis pinkki, ou really. Mutta sitten muistin ne hattaran pinkit hiukset jotka näin. Syöksyin yläkertaan selittämään Lucialle ideani ja värjäys operaatio pääsi alkuun.

Sillä välin kun annoin hiusvärin vaikuttaa juttelin Jacobin kanssa huoneessani. Lucia ja Jack laittoivat meille ruokaa.
"Mä annan sulle mitä vain että sä pysyt ikuisesti mun kanssa" Jacob sanoi yhtäkkiä.
"No okei.. Mä haluun vauvan." totesin hymyillen.