Future bad girls

Luku 18. Surprise

Jacobin nk.

Kello näytti kahta päivällä ja minä istuin tyttöjen keittiössä kahvilla. Join kahvini aina mustana ilman mitään lisukkeita. Niin nähtävästi joi Suskikin, mutta Lucia lisäsi maitoa.

Otin pienelle valkealle lautaselle pienen palan vadelma-juustokakkua. Tytöt olivat leiponeet sen jossakin välissä, en edes tiedä milloin. Varmaan viime yönä. En siis usko että Lucia oli nukkunut sen jälkeen kun Jack oli jättänyt hänet käytävälle.

Kieltämättä kakku oli hyvää. Suski söi kakkuaan hiljaa vieressäni. Lucia oli mennyt kai makuuhuoneen puolelle. Suski sanoi että tämä oli piirtänyt viimeaikoina paljon. Ajattelin että tämä varmaan piirsi nytkin.

Nousin ja menin viemään kahvikuppiani tiskialtaaseen.
"Mä meen kattoon miten Jackiboylla menee", sanoin Suskille samalla kun tein lähtöä.
"Okei. Sano terveisiä", Suski hymyili minulle.
"Joo sanon", lupasin. Kävin viellä antamassa pusun hänen huulillensa ja lähdin.

Avasin huoneen oven ja näin Jackin istuvan puhelin kädessä sohvalla.
"Suskilta terveisiä" huikkasin hänelle.
"Kiitti" Jack hymähti.
"Mites sul menee?" kysyin samalla yrittäen saada small talkin loppumaan.
"Paskasti. Kaipaan Luciaa liikaa, mutta vihaan häntä samalla jossain määrin." hän kertoi apeana.
"Miks te ette sitten sovi asioita?", kysyin.
"No mietippä mitä ne on tehny! Se ei oo mikään pikku juttu. Miten sä ja Suski ootte sopinu? Miten sä voit luottaa siihen?" Jack selitti surkeana.
"Rakastan häntä niin paljon, että millään muulla ei oo merkitystä. En mä luota häneen ihan täysin, mutta silti hän on liian tärkeä mulle." kerroin sydämeni puolesta.
"Mieti nyt vähän sua ja Luciaa! Lucia rakastaa sua ja on nyt ihan maassa." jatkoin vihaiseen sävyyn.
"Mä tiedän, mutta en voi antaa anteeksi näin isoa juttua" Jack marmatti.
"Mutta sinuna miettisin oikein tarkkaan nyt" sanoin ja poistuin makuuhuoneeseen.

"Pojat!" Suski huusi oven läpi ja paukutti nyrkillä ovea.
"Saatana avatkaa tämä nyt!" hän huusi. Juoksin ovelle ennen kuin Suski tulee siitä läpi.
"Mitä? Mikä hätänä?" kysyin säikähtäneenä.
"Lucia! Hän-hänelle tuli yhtäkkiä huono-olo ja nyt hän oksentaa tuolla!" Suski kertoi paniikissa.
"Mitä!?" Jack kysyi ilmestyessään.
"Hän oksentaa sisuskalujaan ulos tuolla! Mitä me tehdään?" Suski kiljui. Jack ryntäsi Suskin ohi heidän huoneeseensa ja me seurasimme häntä. "Viedään hänet sairaalaan", Jack sanoi nopeasti ja nosti huonovointisen Lucian syliinsä.
"Okei. Mä meen respaan pyytää niitä soittaa meille taksin", Suski sanoi puolimatkassa kohti portaikkoa.
"Joo, me tullaan ihan just" , Sanoin tälle ja käännyin tyttöjen ovelle.

Jack tuli käytävälle Lucia sylissä.
"Okei me voidaan mennä", Jack parantaen samalla otetaan Luciasta. Menimme hissillä aulaan jossa Suski odotti meitä.
"Taksi on täs ihan just. Me voidaan mennä ulos oottaan", Suski ilmoitti.
"Kiitti", sanoin muiden puolesta ja otin hänen kädestään kiinni.

"Sori Suski etten sanonut mitään kun heräsin, vaik mulla oli jo sillon tosi paha olo. Yritin vain olla terve että voitas selvittää kaikki ongelmat ja palata kotiin", Lucia pahoitteli ja näytti edelleen hieman huonovointiselta.
"Lucia, se on okei. Käydään nyt vaan siellä sairaalalla tarkistuttaa sut", Suski sanoi rauhallisesti.
"Miks te ees viette mut heti sairaalaan? Sehän voi olla vaan perus oksennustauti", Lucia yritti vielä. Tiesin että hän ei pitänyt sairaaloista, Suski taisi mainita sen joskus.
"Me halutaan vain tarkistaa et oot okei. Me ollaan kaukana kotoa ja sulle on voinu tarttuu täält joku pöpö", Puutuin vuorostani keskusteluun.

"Hei! Toi taksi tuli nyt", Suski huudahti ja ahtauduimme kaikki taksiin. Tai eihän sinne tarvinnut ahtautua, koska kaikille meistä oma paikka. Suski sanoi kuskille osoitteen ja lähdimme liikkeelle. Pian taksi pysähtyi sairaalan pihaan. Jack otti Lucian kantoonsa, itse otin Suskin kädestä. Lucia mutisi että hän olisi voinut kävellä itsekin, mutta Jack ei kiinnittänyt tähän huomiota.