Future bad girls

Luku 11. awkward moment and messy war

Susannan nk.

Suljin Jacobin huoneen oven hiljaa. Jakob veti paidan päänsä yli ja minä ihastelin hänen lihaksikasta vartaloaan. Kävelin pari askelta lähemmäs häntä ja laskin käteni hänen rinnalleen. Nousin varpailleni ja suutelin häntä intohimoisesti. Hän ei yhtään yllättynyt siirrostani vaan vastasi heti suudelmaan. Hitaasti liikuimme kohti sänkyä katkaisematta suudelmaa, paitsi että hetken päästä jouduin irtautumaan saadakseni happea.

Laskeuduimme sängylle ja minä pyöräytin meidät siten että istuin Jacobin vatsan päällä. Kumarruin suutelemaan häntä mutta pian muistin erään lupauksen.

Työnsin hennosti meitä kauemmas toisistamme. Jacob katsoi minua kysyvä ilme kasvoillaan.
"Me luvattiin että mennään heti nukkuun" muistutin häntäkin.
"Aioks sä oikeesti pitää sen lupauksen?"
"Joo, ajattelin ainakin"
"Olen jotenkin yllättynyt"
"Niin minäkin" sanoin ja painoin vielä yhden suudelman hänen huulilleen.

Kiepsahdin pois hänen päältään ja pujahdin peiton alle selkä häneen päin. Hän otti vyötäröstäni hennosti kiinni niin että olimme lusikassa.
"Öitä" sanoin vielä ennen kuin nukahdin
"Nää kauniita unia musta" Jacob sanoi juuri ennen kun vajosin uneen.

"YLÖS, ULOS JA KOULUUN!" kuului Lucian huuto huoneen ovelta.
"En tuu.." mumisin unisena.
"EIKU NYT!"
"Joo joo" sanoin mutta  jatkoin silti uniani.
Jacob oli noussut jo ekalla herätyksellä ylös pukemaan.
"Yritä sä saaha toi ylös" Lucia sanoi Jacobille.

Kun Lucia oli poistunut, Jacobin ei tarvinnut kuin hetken suostutella minua nousemaan. Puin päälleni eilisen vaatteet koska en ollut tajunnut ottaa vaihto vaatteita mukaan.

Kävelin Jacobin perässä keittiöön. Jack keitti siellä kahvia ja Lucia odotti leipiään jotka olivat paahtimessa. Hän säikähti hieman kun ne pomppasivat mutta toipui pian ja laittoi niihin kinkkua ja juustoa. Voita hän ei käyttänyt, koska vain yksinkertaisesti inhosi leivän voitelemista. "Se on vain niin vastenmielistä" hän sanoo aina kun joku kysyy.

Otin kaapista jugurtin ja kaadoin sen lautaselle, lisäsin hieman siihen sekaan mysliäkin. Söin sitä kaikessa rauhassa kunnes Lucia päätti alkaa panikoimaan.
"Tyypit mejän pitäis mennä jo!" Hän kiljahti.
"Ota rauhallisesti kyl me keretään" rauhoittelin häntä hieman.

Menimme Lucian kanssa mopoautollamme ja pojat menivät omalla autollansa. Ajoin koulun pihaan ja parkkeerasin siististi. Mennessä lukitsin ovet.

Pari ensimmäistä tuntia menivät normaalisti. Yhtä tylsiä ne olivat kuin ennenkin. Oli enään yksi tunti ennen ruokailua ja vatsani kurni jo.

Viimein tunti loppui ja me päästiin syömään. Tunti oli tuntunut tuskallisen pitkältä ja siitä teki vielä inhottavamman se että se oli matikan tunti. Miten aina vain voi olla matikan tunti?

Jonotimme ruokajonossa pizzaa, yllättävää että täällä edes tarjotaan näin hyvää ruokaa.  Otin lautaselleni varmaan viisi palaa enemmän kuin Lucia. Etsimme poikien ja Luckun kanssa neljälle paikkaa. Päätimme mennä istumaan ruokasalin keskellä olevalle pöydälle.

"Jes pizzaaa!!" kailotin kun pääsin istumaan.
"Siis onneks me tultiin tänään kouluun" jatkoin vielä ja haukkasin tyytyväisenä palan kinkku-ananas pizzaa.

"Hei Jack sulla on poskessa tomaatti kastiketta. Anna ku mää autan" Lucia sanoi ja nojautui pöydän toiselle puolelle Jackin luokse.
Ja tietenkin hän tökkäsi kyynärpäällään mukinsa kumoon syliini.
"LUCIA PERKELE!!" Kiljuin kurkku suorana. Otin lasini käteeni ja nakkasin sen sisällön Lucian naamalle. Hän kiljui kimakkaasti ja katsoi minua murhaavasti.

Hän länttäsi käteensä pöydän reunaan vasten ja nousi niin että penkki kaatui. Hän tarttui pizza palaan ja nakkasi sen minua kohti. Pizza pala päätyi pääni päälle ja värjäsi lilat hiukseni ketsupin punaiseksi. Siitä vasta minä raivostuin ja tein vastahyökkäyksen nakaten kolme pizza palaa vuoronperään hänen naamalleen.