Future bad girls

Luku 10. Warrenit

Jackin nk.

Heräsin siihen kun Lucia vieressäni vaihtoi asentoa.  Hän oli kietoutunut minuun kiinni. Hänen kätensä lepäsi hiuksissani ja jalka oli ylisteni. Katsoin kelloa. Sekään ei näyttänyt kuin 7.04. Suljin silmäni ja yritin nukahtaa uudelleen.

Siinä hetken pyöriskeltyäni päätin nousta. Katselin vielä hetken nukkuvaa enkeliäni ja hänen levollista ilmettään. Painoin hellän pusun hänen otsalleen ja nousin varoen herättämästä häntä.

Otin kaapista mustat farkut ja harmaan hupparin, jotka puin sitten päälleni. Kummempia miettimättä menin keittiöön keittämään kahvia.

Siinä juodessani kahvia omasta nimi-mukistani katselin ulos. Juuri kukaan ei ollut päässyt vielä liikkeelle. Ainoastaan muutama auto ajoi ohitseni. Luultavasti niiden kuskit olivat matkalla töihin.

Sitä ajatellessani muistin kuinka vanhempani olivat olleet kovia työn tekijöitä, mutta oli heillä aikaa minulle ja Jacobitchille. Olihan meillä  kuusi vuotta nuorempi sisko Violette. Joka asui luultavammasti vielä kotona. Enhän minä ole kuullut perheestäni mitään melkein vuoteen.

Siinä kaikkea ajatellessa tajusin etteivät tytöt tiedä mitään meidän menneisyydestä. Pakko kai heille on kertoa, heidän kuuluu tietää. Silloin tein päätökseni. Me kerromme kaiken tänään.

Raotin veljeni hioneen ovea.
"Jacobitch?" Kuiskasin.
"Mmm" kuulin mutinaa.
"Meidän pitäisi puhua"
"Just nytkö?"
"Just nyt" sanani kuulostivat hieman käskyltä, mutta ainakin Jacob nousi.

Hän kaatoi kahvin lorauksen maitoa. Hän kääntyi puoleeni ja nojasi keittiö tason reunaan.
"Niin?" Hän sanoi kysyvällä äänellä.
"Olen tässä vain pohtinut että eikö tyttöjen pitäisi kuulla meidän menneisyydestä?"
"Pitäisi" Jacobitch vastasi epävarmaan lauseeseeni.
"Miten olisi tänään?" Kysyin.
"Käy mulle" Hän vastasi lyhyesti epäröimättä.

Siinä me laitoimme tytöille aamiaista ja juttelimme kahdestaan. Kello näytti jo puolta kymmentä, kun Lucia tuli keittiöön hieroen silmiään. Hänellä oli minun paitani päällä, eikä muuta ja minä pidin siitä.

"Huomenta" sanoin hänelle ja annoin kevyen suukon huulille. Hänelle riitti pienet eleet kuten kädestä pitäminen, vierekkäin nukkuminen ja kevyet suudelmat. Muuta hän ei tarvinnut, joka oli mielestäni suloista.
"Et kai sinä suukottanut minua suulle? En ole edes pessyt hampaitani!" Hän sanoi moittivalla äänellä.
"Ei se minua estä" mumisin hänen hiuksiaan vasten. Veljeni teki aww äänen ja minä mulkaisin häntä.
"Olette tosi söpö pari" hän sanoi.
"No mites sun ja suskin eilinen?" Kysyin kohottaen kulmiani.
"No siitä me ei puhuta" hän sanoi ja poistui omaan huoneeseensa.

Pian Jacob saapui unisen Suskin kanssa alas. Hän oli ilmeisesti käynyt herättämässä Suskin.
"Miks mun piti herää näin saakelin aikasten?" Suski marisi.
"Rakas, kello on jo kymmenen ja sinun oli jo aika herätä" veljeni vastasi suskille.
"Kymmenen! Nyt on viikonloppu, kai...." suski mutisi.
"Öömm tänään on kylläkin keskiviikko" oikaisin.
"Ja koulukin on alkanut. Haluaako joku mennä kouluun?" kysyin.
"En!" sain vastauksen kuorossa.

"Selvä mutta me aateltiin Jacobichin kanssa tässä aamupalan yhteydessä kertoa hieman meidän menneisyydestä enemmän, jos se vain sopii." selitin.
"Joo!" suski huudahti ja ryntäsi istumaan penkille.
"Noniin kertokaa jo" Suski jatkoi malttamattomana.

"Eli siis me ollaan synnytty 6.6 klo: 11.30 paitsi Jacob syntyi kolme minuuttia aikasemmin eli 11.27.  Mun koko nimi on Jack  Arthur Warren ja Jacobin Jacob Frederik Warren." kerroin perudtietoa.

"Asuimme Italiassa kunnes muutimme Espanjaan.  Olimme aikamoisia ipanoita pienempänä, mutta emme käyneet tarhassa sillä hovimestarimme tai lastenhoitajamme huolehti meistä silloin kun vanhempamme olivat töissä. Joskus jopa mummomme Elisabeth Athan huolehti meistä tai hänen miehensä Stefano Luisiano Athan. Vanhempiemme nimet olivat Beth Eleanora Warren ja Waldo Herman Warren. Äitini nimi tuleekin hänen äitinsä nimestä.  Isämme vanhemmat Fred George Warren ja Helen Maria Warren kerkesivät kuolla ennen kuin täytimme edes 2 vuotta." Jacob jatkoi.

"Taidan ihan sekottaa tejät näillä nimillä" Jacob naurahti saaden hämmentyneet katseet tytöiltä.

"No mut me elettiin ekat viis vuotta mejän kodin aitojen sisällä. Oli meil siellä hovimestareita ja muita palvelijoita pitämässä seuraa, mutta ei se oo sama asia ku muut lapset. Siellä me sit kahestaan leikittiin. Tais meillä olla kaniki jonka nimi oli Gigi" Pidin hengähdys tauon ja naurahdin kun muistin miten olimme rettuuttaneet kania. Voi Gigi parkaa.

"Juup. Ku täytettii viis me mentiin eskariin. Oli outoo nähä muitaki lapsii mut nopeesti sitä tutustu. Me oltiin rikkaasta perheestä mutta muut eivät joten äkkiä siinä tajusi etteivät he saaneet kaikkia niitä huvipuisto reissuja tai uusia leluja. Mut kyl sitä jo siihen aikaan ymmärs et kaverit on tärkeitä" jatkoin kertomusta.
"Muistaks sen Georgen jolla oli ne silmälasit?" Jacob kysyi minulta.
"Totta kai! Iha huippu tyyppi"

"Itekki tiiän sen tunteen ku kaverit ei saa kaikkee sitä mitä sä saat. Joskus sitä miettii miks" Susanna sanoi. Huomasin hänen ja Lucian katseen.

"Ennen ku jatkan tätä juttuu nii Lucia sä sanoit joskus et kerrot mitä sun vanhemmat on mut et kertonu koskaan joten?" Katsoin häntä tiiviisti. Hän näpläsi paitansa hihaa tai itse asiassa se oli minun paita.

"No siis mun vanhemmat on eronnu. Ne ei ollu mitää varakkaita mut ihan semmonen perus. Eli mä en saanu niit huvipuisto reissuja tai uusii leluja. Mutta siis en oo enää missää yhteyksis niitten kaa" Hän selitti hiljaa.
"Ai, olen pahoillani" laskin käteni hänen reidelleen.
"Ei se mitään kaikki on okei" Lucia katsoi minua silmiin harmaanvihreillä silmillään. Hän hymyili minulle mutta näin ettei hymy ollut aito, mikä paistoi hänen silmistään.

Olimme pienen hetken hiljaa ennen kuin Jacob veti pitkään henkeä ja jatkoi:" No sit me mentiin kouluun. Oltii tosi itsekkäit ja lellittyi. Me oltii sellasii vittuilevii mamman poikii. No me kuitenki oltii hyvii koulus ja tosi moni oli kateellisii. Loppujen lopuks me hellitettii otetta ja oltii vähä mukavempii ja saatii pari uutta kaveriiki"
Tytöistä huomasi että he olivat yllättyneitä.
"Te kaks olille vittuilevii mamman poikii jotka oli hyvii koulus?! WTF?!" Suski avasi suunsa.
"Joo kuta kuinki" Jacob myöntyi.

"Okei ei yhtään teiän tapasta" Suski nauroi.
"Joo ei, mutta sillo ku oltiin ollu ekalla luokalla kuukauden meidän pikkusisko Violette syntyi. Se oli niin ihmeellistä ku meidän taloon tuli muitakin kuin me. Aluksi me oltiin tosi kateellisia Violetelle koska hän sai enemmän huomiota. Mutta sitte kun Violette oppi kävelemään ja hieman puhumaan niin me tajuttiin että Violette olikin hyvä kaveri meille. Se tyttö taitaa olla nyt 11 vai olikohan se 10." kerroin.

"Teillä on pikkusiskokin?!" Lucia huudahti. 
"Joo, mukava tyttöhän tuo oli. Vietimme toistemme kanssa paljon aikaa ja pelasimme jalkapalloa koulumme joukkueessa." jatkoin.

"Siin ala-aste aikoihin tuli tehtyy kaikkee kivaa. Kokeiltii monii eri harrastuksii, opiskeltii koulussa, hengattii kavereiden kaa ja katotii pikkusiskon perää. Sit kaikki muuttui" Jacob kertoi.
"Mikä muuttui?" Suski uteli.
"Ei kun kysymys kuuluu mikä muutti mejät" korjasin.

Heipsan🤗 kirjottelin jo nyt uutta lukua. Tästä luvusta tulee viel part 2 joten odottakaa vain😉 sanojen määrä oli tällä kertaa 1034. Mukavaa ystävänpäivää😘