Future bad girls

Luku 4. Friday or is it already saturday?

Lucian nk.

Saavuimme meille ja annoimme poikien tutkia taloa. Talomme tai no pitäisikö sanoa linna oli tosi iso, valkoinen kivi rakennus. Moni piti sitä kauniina. Siihen kuului iso piha ja yläkerta, alakerta ja kellari, jossa emme koskaan käyneet.

Suski karttoi kellaria kuin ruttoa, mutta minulla oli suunnitelma sille varalle ettei hän suostuisi heti menemään kellariin. Kellarissa nimittäin sijaitsivat kaikki valokuvat eli toisin sanoen paljon muistoja. Kellarissa oli myös paljon muutakin kuten esim. biljardipöytä, ilmakiekkopöytä, iso sohva, valkokangas ja tykki jolla sai kaiken heijastettuna valkokankaalle, pleikka 4, wii ja Xbox one.

Aloin toteuttamaan operaatiota nimeltään: Suskin saanti kellariin.
"Mennäänkö kellariin kattoon leffa?" kysyin ja vilkaisin Suskia varoittavasti. "Juu käy mulle" Jack vastasi. Suskin silmät olivat teevadin kokoiset.
"Ne pas imaginer que vous pourriez me faire là-dedans" (Älä kuvitte että saisit minut tuonne) Suski sihisi hampaidensa välistä ranskaksi ja nyökkäsi portaita kohti. Poikien ilmeet paljastivat etteivät he ymmärtäneet pätkän vertaa ranskaa joten jatkoin.
"Oui, je vous reçois là-bas. Pas même à cause de Jacob" (kyllä minä saan sinut tuonne. Tule edes Jacobin takia.) Vetosin Jacobiin ja se näytti vaikuttavan.
"Bon, cette fois" (hyvä on, tämän kerran) Suski myöntyi.
"Mitä musta?" Jacob tuikkasi väliin.
"Ei mitää ihmeellistä" sanoin ja avasin oven joka vei meidän "pelihuoneeseen" Kuulin kun Suski vetäisi terävästi henkeä.

Kellarihuone näytti samalta kuin ennenkin. Seinät olivat valkoiset ja lattia oli kiveä, tämä huone oli L-kirjaimen muotoinen.
Kulmassa oli iso sohva ja hylly, joka oli täynnä pelejä ja leffoja. Seinä oli peitetty isolla valkokankaalla, jolle pystyi heijastamaan esim.leffoja. Kankaan alla oli tv-pöytä jolla olivat kaikki pelikoneet jne.
Biljardi-ja ilmakiekkopöytä olivat vastakkaisella reunoilla ja veivätkin paljon tilaa.
Viimeinen seinusta oli täynnä laatikoita, jotka olivat täynnä valokuva-albumeita, jotka olivat täynnä perhekuvia.

"Ootteko te tääl aina kavereiden kaa?" Jack kysyi.
"Itse asiassa kumpikaan meistä ei oo käyny tääl puolee vuotee" Suski tunnusti ja naurahti väkinäisesti.
"Juup ei mut nyt joku voi valita jonku hyvän leffan. Käyn ite hakeen jotain herkkui keittiöst" Sanoin ja lähdin kellarista.

Suskin nk.
Näin meistä kuvan entisellä koti pihallani. Hymyni ulottui korvasta korvaan ja se oli niin aito kuin mahdollista. Jähmetyin täysin ja lyyhistyin polvilleni lattialle, Tärisin kauttaaltani. Pian joku kaappasi minut lämpimään syleilyyn. Tunnistin hänet Jacobiksi.
"Kaikki on hyvin" Hän sanoi ja nosti minut helposti syliinsä. Hän kantoi minut sohvalle ja katsoi silmiini, jotka olivat täynnä kyyneleitä.

Näin sivusilmällä kun Lucia hyppelehti portaat alas, herkkukulhot käsissään.
"Ei helvetti Suski, näinkö herkkä oot?" Lucia kysyi laskiessaan kulhoja pöydälle.

Sitten hänkin näki jotain mikä sai kyyneleet kohoamaan silmiin. Tajusin että seinällä oli toinenkin taulu, jossa Lucia seisoi vanhempiensa kanssa heidän entisen talon takapihalla. Luciakin hymyili iloista ja onnellista hymyä.

Lucia räpytteli kyyneleet pois ja veti syvään henkeä. Hän tuli istumaan vierelleni sohvalle. Hän istui vasemmalla puolellani, sillä Jacob oli varannut oikean puolen.
"Älä sure. Tiedän että sinä ikävöit heitä, mutta keskitytään tähän hetkeen. Sinun pitää koota nyt itsesi" Lucia sanoi itsevarmasti ja sain jotenkin rauhoitettua itseni. Sillä hetkellä tiesin päässeeni yli vanhempieni kuolemasta.

Elokuva päättyi ja minä nuokuin Jacobin sylissä. Käänsin katseeni Luciaan joka nukkui söpösti pää Jackin reidellä. Tökkäsin Jackia olkapäähän ja hän käänsi katseensa minuun.
"Hänet varmaan pitäisi viedä omaan huoneeseensa nukkumaan" sanoin hiljaa ja vilkaisin nopeasti Luciaa. Kömmin ylös sohvalta hyvin hitaasti.
"Juu, minä voin kantaa hänet jos vain näytät mihin mä hänet vien" Jack sanoi iskien silmää. Hän nousi ylös sohvalta ja kaappasi Lucian syliinsä. Jacob nousi myöskin ja lähti seuraamaan meitä.
"Missä me nukutaan?" Jacob kysyi tarkoittaen häntä ja veljeään.
"No siis vaihtoehtoja on muutama. Joku neljästä vierashuoneesta, mun huone, Lucian huone tai sitten sohva, mutta en usko että kukaa haluaa nukkua sohval" selitin jatkaessasi matkaani koti yläkertaa.

Näytin Jackille Lucian huoneen joka oli minun huoneen vieressä ja hän meni huoneeseen sulkien oven perässään. Menin itse omaan huoneeseeni Jacob perässäni.

Lucian nk.
Heräsin pieneen valon pilkahdukseen. Olipas sänkyni lämmin, mietin nauttiessaan kaikesta siitä lämmöstä. Käänsin kylkeä ja tajusin että joku oli vieressäni. Kuka hitto on mun sängyssä? Raotin silmiäni hieman ja Jackhän se siinä. Hänen käsi oli päälläni rentona ja hän tuhisi hiljaa. Siirsin hänen kättään ja nousin sängystä.

Minulla oli vieläkin elisen vaatteet päälläni joten vaihoin päälleni ison reisiin asti ulottuvan T-paidan ja college minishotsit. Menin pöytäni ääreen ja kaivoin piirustus lehtileikkeitä. Luonnostelen paperille söpösti nukkuvaa Jackiä.

Huoneen ovi avautui hitaasti ja sisään kurkkasi Suski.
"Aa, joo" hän vain sanoi ja poistui.
Katselin piirrostani jonka olin juuri viimeistellyt.  Se oli lyijykynä työ ja olin aika ylpeä siitä. Laskin vihkon pöydälle ja syöksyin herättämään Jackin. Hän itseasiassa heräsi helposti. Menimme pian alakertaan. Suski ja Jacob jo hääräsivät keittiössä.

Söimme yhdessä juurileivottua piirakkaa. Se oli super hyvää vaikka sen reunat olivatkin vähän palaneet. Kun olimme saaneet syötyä siivosimme keittiön ja siirryimme olohuoneeseen. Avasimme telkkarin ja tuijotimme sitä hetken.
"Mitä me teemme tänään?" kysyin rikkoen hiljaisuuden.

Sain tän nut vihdoin kirjotettuu tänne! Mulla siis oli tää valmiina jo monta päivää mutta nyt vasta sain tän kirjotettuu tänne. No mut anyway mukavia luku hetkiä!