Future bad girls

Luku 14. We sell drugs

Susannan nk.

>Skip 3 viikkoa<

Istuimme Lucian kanssa koirapuiston penkillä pentujamme katsellen. Bablo pureskeli keppiä mutaisessa kuopassa ja Louis juoksi jonkun toisen koiran kanssa kilpaa. Olimme istuneet täällä koirapuistossa jo tovin, joten päätimme lähteä kotiin päin. Kutsuimme pennut luoksemme ja laitoimme niille hihnat kiinni pantoihin.

Eiväthän Bablo ja Louis enää olleet pentuja, mutta tapasimme silti kutsua niitä pennuiksi. Olivathan ne silti vielä aika vekkuleita. Kaipa se oli muutenkin vain jäänyt tavaksi.

Olimme tänään koirien kanssa kahdestaan kotona, sillä Merja-mummo oli saanut jonkun kohtauksen, joten hänet oltiin kiidätetty sairaalaan. Tällä hetkellä odotimme soittoa sairaalasta. Olin huolissani mummosta, olihan hän ainoa elossa oleva sukulaiseni. Merjan tila ei ollut lupaava, joten olin jo tirauttanut pari kyyneltä, mutten ainakaan toistaiseksi sen enempää.

Nousin sohvalta, jolla olimme istuneet siitä lähin kuin tulimme, ylös. Lucia oli laittanut koirille ruokaa ja vettä, joten ne nukkuivat nyt söpösti omissa pedeissään.
"Lucia! Mä meen suihkuun, joten jos sairaalalta soitetaan vaistaisitko sitten?" Huusin puolimatkassa portaissa.
"Okei! Ota joku kiva kylpy. Ei mitään kiirettä!" tämä huusi takaisin.

Menin omaan kylpyhuoneeseeni ja riisuin vaatteeni. Tietenkin kulmakoruni tarttui paitaani ja jouduin repimään sen irti. Joo, otin synttäri bileissäni ,noin kolme viikkoa sitten, kulmakorun. Olin kyllä silloin umpi humalassa, joten en muista siitä hetkestä mitään. Otin myös ranskan kielisen tatuoinnin vasemman rinnan alle, jossa luki siis ranskaksi 'Ta gueule' eli suomeksi näin kauniisti sanottuna 'turpa kii'

Eikä siinä vielä kaikki...

Flash back synttärihin
Luckun nk.

Heräsin julmettomaan päänsärkyyn. En vain jaksanut nousta, joten jäin makoilemaan silmät kiinni.
"Huomenta rakas, tiedän että olet hereillä" kuulin aamusta käheän äänen viereltäni.
"Mmm" mumisin ja avasin silmäni.

Makoilin Jackin paljaan rinnan päällä. Hetken siinä makoiltuani tajusin yhden asian. Olimme molemmat alasti. Nousin nopeasti ja vedin peiton suojakseni.
"Ööm... tehtiinkö me se vai.." takeltelin sanoissani.
"Joo, kuinka humalassa oikein olit?" Jack vaikutti tyytyväiseltä tapahtuneeseen. Silmäni kostuivat, mutten varsinaisesti itkenyt.
"Hei mikä on?" Jack vaikutti huolestuneelta.
"Ei sen pitänyt tapahtua näin", mumisin enemmän itselleni kuin hänelle.
"Olitko sinä siis... neitsyt?" Jack kysyi varovasti. Minä nyökkäsin vastaukseksi.
"Wow! Ei olisi uskonut. Olit kunnon peto" Jack oli hyvin yllättynyt paljastuksestani.
"En muista eilisestä oikein mitään" myönsin.
"No siinä tapauksessa katsoisin peiliin" hän kehotti.

Jätin peiton sikseen ja kävelin seinällä olevan peilin luokse. Olimme siis Warreneiden kotona. Katsoin peiliin. Koko kroppani oli täynnä Jackin jättämiä merkkejä, mutta se ei ollut tässä olennaista. Hiukseni, ne olivat nykyään neon vihreät.

Heti kun näin hiukseni purskahdin itkuun. Olin tosi tarkka ulkonäöstäni ja täydelliset hiukseni olivat iso osa sitä. Laahustin sängylle Jackin viereen. Hän sulki minut syleilyynsä ja minä suutelin häntä rajusti. Hän tietenkin vastasi suudelmaani.
"Lucia me ei voida jatkaa tai en pysty kohta enää lopettamaan" Jack yritti estellä minua.
"Ei sinun tarvitse lopettaa. Sillä ei enää ole sitä samaa merkitystä kuin silloin kun olin neitsyt" kuiskin hänen korvaansa. Näykkäisin hänen korvalehteä ja laskeuduin alemmas kaulan kohdalle, johon aloin tekemään merkkiäni.