Dangerous

Yhdeksän

Iris
Me juotiin kahvit pikkukahvilassa - Oliver tosiaan tarjosi, ja minulle jäi siitä erittäin huono omatunto kaikkea köyhyyttäni vain.

Kävelimme takaisin autolle kahdeksan maissa, siinä vaiheessa olin ehtinyt hengittää autojen pakokaasuja ja itse elämää.

Istuin apukuskin penkille, Oliverin takki edelleen päälläni. - Haluuksä tän takas?

Oliver pudisti päätään. - En mä sitä kai nyt tarvii, hän virnisti. - Pidä se vaan.

Vedin takin tiukemmalle. - Etsitäänköhän mua jo jossain?
Mieti.
Pian etsinnöistä luovuttaisiin.
Olisi kulunut liikaa aikaa.
Sitten ajateltaisiin etten enää koskaan olisi ehjänä kotona.
Edes jonkun kymmenen vuoden päästä, mikä olisi jotakuinkin sopiva aika paljastaa koko paskamainen katoamistemppu.

- Kuka tietää, Oliver totesi karusti. Minä tiesin, että se teki sen vaan hyvällä - mut silti totuus sattui.
- Mä en enää tiedä, kuka mä oon toisten mielessä. Musta tuntuu et mä oon menettäny niiden mielissä koko itteni, tunnustin. - Liiottelematta yhtään.

Oliver kietoi kätensä ympärilleni. - Kyl se siitä, hän lohdutti. - Sä oot lujaa tekoo - vaik olisitkin rikki.

Rikki.
Palasina.
Se olisi voinut tarkoittaa mitä hyvänsä.

- Et sä oo kuitenkaan ittees menettäny oikeesti, Oliver lisäsi pieni hymy huulillaan. - Tässähän sä oot, kovasti elossa.

Se puhui niin ihania sanoja, rakastin sitä miten se jaksoi minunlaistani eksynyttä pientä ihmistä. Ihailin.

- Kiitos kaikesta, kuiskasin hiljaa.
Oliver kosketti leukaani, ja käänsi kasvoni omiaan kohti yhdellä liikkeellä.
- Sä valehtelet itelles jos väität tosiaan olevas "the missing person." Sä et tosiaankaa oo kadottanu palaakaan itsestäs - sä oot sä.

Yksinäinen kyynel vierähti suupieleni vierestä leukaani. Se ei ollut siksi, että olisi erityisesti masentanut koko asia juuri nyt - ei, se oli osoitus vahvoista tunnemyrskyistä, joita kävin läpi joka ikinen minuutti, joka ikinen hetki. Se oli voimaa.

Käänsin katseeni takaisin eteenpäin. - Kiitos kaikesta... taas.

Oliver oli nytkin jo tärkeämpi kuin yksikään vanhempi tuttu. Oliver merkitsi minulle enemmän kuin yksikään heistä, joiden roolinimeksi oli luokiteltu "ystävä"

Suunta taitaa vähä eksyy mut en jaksa korjailla sitä ku tulee tällee kirjotettuu.
~ Sand