Dangerous

Yksitoista

Oliver
Mä juttelin Iriksen kanssa.
Minäkin.
Minäkin pelkäsin vapautta, just näin.
Vapaus oli liian avara käsite. Sen tajuaminen, että maailma om yhtäkkiä edessä, ja saattaa tehdä mitä tahansa, koska tahansa, on kaikkea muuta kuin helppoa.
Se on vaikeaa, ja ennen kaikkea siinä pelkää, että pilaa kaiken. Että onnistuu hyppäämään suoraan kuilunpohjaan korkealta.

- Mä en oo koskaan nähny sun pelkäävän, Iris murahti. - Mut mä itken ja pelkään. Joka ainoaa hetkeä.

Sä et ees tiiä miten paljon mä pelkään elämää ylipäänsä.

- Se on ihmisyyttä, totesin. - Ihmisyyttä ei voi kieltää. Se on. Se pitää sut ihmisenä. Se pitää sut sellasena kun sä oot.

Samalla kun se ahdistaa sua ja tekee susta elämistä pelkäävän paskan.

- Sä et pelkää elää, Iris kuiskasi. - Sä pidät mut elossa just sillä. Ja en mä voi ees sille mitään - silti se tuntuu hyväksikäytöltä.

Et arvaakaan miten toinen pelkää.

- Kerro mulle vain... miten sä jaksat?

Myönnä et sä et jaksais ilman tota sun vierellä.

- Mä elän ja hengitän.

- Ja selviit. Sä oot uskomaton, Iris huokaisi, ja kietoutui takkiini. - Kiitos kaikesta. Taas.

Sun pitäis kiittää Iristä.

- Hei, älä viitti. Kiitos kuuluu sulle, vaan ja ainoastaan sulle, mutisin hiljaa.

Iris katsoi minua. - Noi sun valheet on ihan sulosia.

- Mä en valehtele, tokaisin.

Sä et oo maailmanpelkonen. Mä oon. Sä pidät mut pinnalla.

Iris
Oliver sulki silmänsä, samoin minä.
Kuuntelin hiljaisuutta, joka särki korviani kipeällä metelillään.
Mun oli pakko avata suuni, hiljaisuus oli kamalaa.

- Aatteliksä millasta tulevaisuurra itelles? kysyin Oliverilta muina miehinä.

- Onks mulla muka tulevaisuutta? Oliver puuskahti.

- Meil molemmilla on, ja sä tiiät sen, lupasin. - Mut millanen sulla on?

- Sen näkee, Oliver totesi. - Ei siinä mitää, antaa virran viedä minne vie, mä pysäytän kun on oikee pysäkki.

Se sai mut hymyilemään ilman et mun oli pakko edes ajatella sitä.

Joo toinen luku tänää, tuli vaa kirjotettuu.
Tää on oikeestaan vaa dialogii, mut tätä on ihmeen hauska kirjottaa, kyl sen huomaa ku tekstii tulee.
~ Sand