UKKOSMYRSKY

LUKU 1.

"Hei, älä päälle käy!" Nuori ruskeaharmaavalkea susi murahtaa. "Kyllä mä saan! Ei sitä kielletty!" Toinen harmaa susi inahtaa välinpitämättömästi. "Ja sitä paitsi, Kyllä sinäkin oot käyny mun päälle!"

"Pojat... lopettakaa! Siistikää turkkinne tuosta sammalhötöstä ja käyttäytykää mallikkaasti! Olette jo pian siinä iässä, että kunnon kulmahampaanne puhkeaa jolloin olette aikuisia!" Punaruskea aikuinen susi ilmestyi kinastelevien pentujen luokse.

"Anteeksi emo..." harmaa susi vinkaisi ja tuijotti tassujaan. "Vauhtia! Kohta on ruoka!" Punaruskea emosusi haukahti peräänsä ja kääntyi pois. "Loud, autatko muo putsaamaan mun selän? Mä autan sitten suo." Ruskeaharmaa pentu vinkaisi.

Loudiksi kutsuttu harmaa susi havahtui ja vilkaisi veljeään. "Toki!" Hän haukahti pienesti ja hymyili leveästi. "Huomenna uus matsi?" Hän kysyi nuolaisujen välistä.

"Joo, jos emo ei tulis häiritsee... etkä sä sitten käy päälle!" Pian paikalle saapui tummanharmaa laiha uros susi. "Hei Salama ja Kaaos! Mite menee?" Uros kysyi iloisesti. "Ihan hyvin, Shade. Meillä oli leikkitappelu päällä ja emo tuli häiritsemään ja käski lopettaa." Salamaksi sanottu pentu marisi.

"Quiet come on! Pää ja leuka pystyyn! Ei toi ny teiän maailmaa kaada! Ja tiekkö... Rose on nii ylpee pennuistaan,  ku ootte niin vahvoi ja selvisitte siit kylmästä myrskysäästä siel mettäs. Miettikää, et te ette ees syntyny tääl leiris!" Shade kertoi.

Quiet ja Loud vilkaisivat nopeasti toisiaan. "Oikeestikko! Vähän siistiä! Tarun mukaan just ukkosmyrskyssä syntyneillä pennuilla on erityis voimia! Kuten toinen on normaalia nopeempi ja toinen osaa lukea ajatukset! Quiet kun sä oot niin hidas ni sä saat super nopeuden, minä otan ajatusten luvun!" Loud riemastui ja alkoi riehua innoissaan.

"Kaaos hei himmaa vähä!" Shade naurahti. "Tai muuten iso harmaakarhu tulee ja syö sut!" Quiet istui paikallaan ja katsoi kuinka Shade jahtasi onnellisena juoksevaa Loudia.

"Shade! Loud! Mitä te teette! Shade sinäkin! Alennut pennun tasolle! Ja Loud etkö yhtään kuunnellu mitä juuri sinulle sanoin!" Rose oli tullut toisen suden kanssa leirin aukiolle.

"Hei... Rose älä oo noin tiukka. Pentu on terve ku se leikkii." Shade murahti ja pyöräytti silmiään. "Ja kai mä vähän mukana saan leikkiä ku ei herrojen isä koskaan niiden kaa oo leikkiä voinu." Hän jatkoi ja mulkaisi Rosen takana seisovaa urosta.

"Ja sinäkö nyt syytät minua-"
"Lopettakaa riitely!" Quiet oli tullut muiden luokse. "En tykkää kun riidellään..." Quiet vinkaisi. Pentujen isä, Echo tassutteli Quietin luokse. "Elämässä ei voi välttyä riitelyltä. Elämä sutena on välillä yhtä sotaa. Pentu... ihmiset ovat kehittäneet Tappajat, jotka joskus tulevat tuhoamaan kaiken. Joskus kyllä opit vielä kaiken. Älä huoli." Echo kertoi rauhoittavasti.

"Mutta isä, tuleeko kaikki joskis kuolemaan?" Quiet kysyi. "Valitttavasti. Kukaan ei voi elää loputtomasti. Mutta se asia ei ole vielä sinun murheesi. Sinun murheesi on tällä hetkellä sinun huutava vatsasi!" Echo kertoi ja naurahti.

"Totta. Mennään Alfan pesän luokse ja odotetaan että hän saapuu. Jokainen saa ruokansa arvojärjestyksessä jonka jälkeen ulvomme yhdessä kiitoksen Henkisusille." Echo kertoi ja vilkaisi Rosea.

|Täs oli nyt eka osa ja mielipide ois aika kiva!❤|