UKKOSMYRSKY

LUKU 6.

"Myrskyn aiheuttama Kaaos, me lähdemme tästä viheliäisestä laumasta, jossa elää vain raakalaisia!"

Pennut lähtivät juoksemaan pois päin leiristä. He juoksivat haastavassa maastossa Kuoleman tiputuksen alapuolta kohti. Matkalla oli paljon risuja, juuria ja kiviä.

Iso, liukas ja jyrkkä kallion seinä haittasi alas pääsyä. "Tästä päivästä lähtien minua kutsutaan Boltiksi. Se kuka sanoo minua Quietiksi, ei koskaan sano enään sanaakaan!" Bolt ulvahti napakasti.

"Minä määrään oman elämäni ja reittini!" Hän jatkoi ja vilkaisi Loudia. "Tästä päivästä lähtien olen Storm. Niin kuin on sanottu 'vain Myrsky voi aiheuttaa Kaaoksen, mutta Kaaoksen voi aiheuttaa myös Salama' Minä seuraan sinua, veli." Storm julisti.

Bolt nyökkäsi katsoi kaukaisuuteen. "Kuka kutsuu minua vielä Loudiksi, ei se koskaan enään kuule mitään." Storm jatkoi arvokkaasti.

"Quieeet! Louuuuud?! Heti takaisin!!!" Bolt vilkaisi nopeasti veljeään. "Meidän pitää kiirehtiä. Meitä kaivataan jo!" Hän henkäisi ja lähti laskeutumaan alas päin Storm perässään. "WHUAAAA!!!" Storm kiljaisi äkisti. Hän oli menetätnyt etutassun sijan. Bolt säikähti ja katsoi oliko veljellään kaikki kunnossa.

"Tässä mä oon. En tippunu. Ja kaikki on okei!" Storm varmisti. "Askeleet lähestyy. Tuolla on luola! Mennään sinne piiloon ja turvaan" Bolt ohjeisti. Hänen kuonolleen tippui sadepisara. Hän vilkaisi taivaalle ja huomasi tummien pilvien saapuneen.

"Pian tulee myrsky." Storm totesi. "Totisesti, olen varma, että tämä myrsky aiheuttaa tuhon laumalle. Jotain ikävää tapahtuu." Hän jatkoi.

"Mistä tiedät?" Bolt kysyi astuessaan pimeään luolaan. Hänen äänensä kaikui. Luola jatkui syvälle kallion sisään. "En tiedä. Tuntuu vain vahvasti siltä."

He jatkoivat hiukan syvemmälle luolaan. Heidän onnekseen luolassa ei ollut muuta elämää kuin he. "Olen varma, että kukaan ei tajua etsiä meitä täältä. Sitä paitsi, he ovat varmasti jo lopettaneet meidän etsinnän." Bolt kertoi ja tajusi auringon laskeneen.

Yhtäkkiä jonkin matkan päästä kuului tuskalias ulvahdus. Se kaikui pitkälle metsään ja täytti paikan kauhulla. "Oliko se Shade. Eikö hän lähtenyt pois? Ei kai hän tullut etsimään meitä kuullessaan huudot?" Storm kysyi ääni väristen.

"Taisi olla. Harmillista, mutta hänen omaa tyhmyyttään." Bolt tokaisi hivenen välinpitämättömänä. "Olet oikeassa." Hänen veljensä myönsi ja painoi päänsä tassuihin.

Myrsky meni ohi ja nostatti hämmentävästi punaisena hohtavan kuun taivaalle. "Tuon on oltava merkki. Se kuka sen merkin saa ja ymmärtää, on mysteeri, mutta meidän on levättävä." Bolt kertoi.

"Bolt. Kun me lähettiin pois. Musta tuntu, että me ei olla enään me. Me ei olla enään pennut ja samat niinku muutama kuun lasku sitten... me ollaan kuin... aikuisia. Viisaampia. Ja vahvempia. Ja ei muo enään kiinnosta leikkiä, vaan elää ja puolustaa muita."

|Kiitos kovasti jos luit! Ennenku lähet ni jätä Vote ja kommentti! Piristäis huimasti päivää!❤|