Alfan kivelle, lähelle saaliskasaa, oli kokoontunut koko lauma. Jokainen odotti vuoroaan haukata mehevästä saaliista palasen. Omega vikisi hiljaa kauimpaisena, sillä hän tiesi, että hänelle jäisi vain luut kaluttavaksi.
"Isä, miksei Omegalle saa jättää ruokaa?" Quiet kysyi hiljaa kuiskaten. "Hän on kaikkein ala-arvoisin. Häntä kohtaan ei saa tuntea sääliä, sillä muuten Alfa rankaisee laskemalla omaa arvotasoa, jopa Omegaksi tai sitten hän antaa Ikuiset arvet." Echo kertoi.
Quiet nyökkäsi vaisusti ja alkoi seurata tapahtumia. Alfa söi ensin vatsansa täyteen, jonka jälkeen oli Betan vuoro. Betan jälkeen oli pentujen vuoro. Quiet vilkaisi Loudia ja he astuivat yhdessä eteen. Vaikka he olivatkin hierarkissa alhaalla oli heillä oikeus syödä Betan jälkeen.
Quiet puraisi mehevää kaurista, vilkuillen jatkuvasti saalista ahmivaa Loudia. "Onks sun aina pakko ahmia?!" Quiet murahti. "Aa joo... ei. Anteeks." Loud mutisi ja hiljensi tahtiaan. Kun pennut saivat syötyä oli metsästäjien vuoro. Sen jälkeen oli partiosudet.
Omega astui ruhojen luokse ja yritti kaluta luista viimeiset vähäiset lihat irti. "Etkö jo saanut vatsasi täyteen! Ei meillä ole aikaa koko iltaa odotella!" Alfa murahti yht'äkkiä ja tuuppasi Omegan pois ruholta mulkaisten häntä ilkeästi.
"Eikö tuo ollut epäreilua?!" Quiet vinkaisi. Hän tajusi mitä oli sanonut, alistui ja tuijotti maata. "Anteeksi... en tarkoittanut." Hän vinkaisi hiljaa. "Mitä sinä sanoit?!" Alfa murisi ja kaappasi Quietin maasta eteen. "
"Älä koske pentuuni!" Rose huusi. "Minulla on oikeus käsitellä lauman pentuja siten miten haluan!" Alfa ulvahti vihaisesti. "Mitä sinä sanoitkaan!?" Alfa murisi ja tuijotti Quiettia. "En mitään..." Quiet vinkaisi.
"MITÄ SINÄ SANOITKAAN!?" Alfa huusi niin, että hänen suustaan lensi kuolaa Quietin kuonolle. "Sanoin että... eikö ole epäreilua tuupata Omega pois syömästä..." Quiet vinkaisi ja käänsi päänsä peloissaan pois Alfasta.
Alfa viskasi Quietin maahan kovalla voimalla. "Älä aliarvioi enään koskaan minun tekemisiäni tai päätoksiäni!" Alfa ulvoi. Loud juoksi veljensä luokse, Rose ja Echo perässään. "Ooks sä kunnossa?!" Loud lysyi äkisti ja mulkaisi Alfaa.
"Kai... kai mä oon..." Quiet vinkaisi haukkoen henkeään. Rose tuli Quietin luokse ja alkoi nuolla tuon päälakea. "Teit tyhmästi, mutta olit rohkea." Rose kertoi hellällä äänellään. "Mutta älä koskaan tee tuota uudelleen... se voi olla viimeinen tekosi."
Muut alkoivat ulvoa. Kehon täytti iloisuuden ja tyytyväisyyden tunne. Silmissä alkoi vilistä eri henkisusia. Jokaisella oli jotain asiaa. Merkkejä tulevaisuudesta ja muistoja menneisyydestä.
|Tällä kertaa oli hivenen lyhkäsempi osa mut toivottavasti tykkäsitte!❤|
YOU ARE READING
UKKOSMYRSKY
Fantasy~Meidän on tutkittava menneisyyttä ja tulevaisuutta. Meidän pitää tarkkailla merkkejä tarkkaan, sillä on sanottu, että kun vaikeat ajat koittaa ja syttyy sota, voi meidät pelastaa vain Salama täydeltä tuholta.~ Kun metsässä kauan elänyttä laumaa uhk...
