"Suo ja lampi?! Miten pääsemme niiden ylitse?" Storm kysyi veljeltään. "En ole varma. Osaamme uida. Se taito on opetettu meille, jokaiselle Metsälauman jäsenelle heti syntymästä." Selitin.
"Aivan. Eli uimme lävitse?" Kysyin. Ja katsoin hiukan huolestuneena Bolttia. "Kyllä. Mutta minä menen ensin. Suo voi olla petollinen. Jos minä uppoan, pysähdy. Älä missään nimessä ryntää luoksi, sillä silloin me molemmat hukumme." Bolt selitti.
"Emmekö voisi kiertää?" Storm kysyy Boltilta, joka oli jo lähtenut tassuttelemaan suota pitkin eteenpäin. "Se veisi liikaa aikaa. Meidän pitää löytää Kaupunkilauma ennen kuin sekin on tuhottu."
Storm lähti kävelemään Boltin perään. "Iu... se tuntuu limaiselta." Hän narisi. "Ole hiljaa. Tiedän kyllä miltä se tuntuu." Bolt vastasi hiukan ärtyneenä.
He tassuttivat suota pitkin. "STOP! Varovasti. Tässä on todella upottava kohta." Bolt varoitti ja hiljensi vauhtiaan. Hän vilkaisi veljeään ja kokeili tassullaan aina ennen askelta, olisiko kohta johon voi astua tarpeeksi kantava.
Yhtäkkiä Bolt uppoaa rintaan myöten suohon etutassuista. "Älä liiku!" Hän komensi veljeään. "Pääsen kyllä. Pysy rauhallisena." Hän alkoi hinaamaan itseään ylös takatassujensa avulla.
He jatkoivat matkaansa. Raskaan ja vaivalloisen matkan jälkeen he saapuivat upottavan suon reunalle, järven rantaan.
"Levätään hetki, jotta saisimme voimiamme takaisin. Mene hitaasti makuulle kohtaan, joka ei upota paljoa." Bolt ohjasi Stormia ja näytti mallia.
Pian sudet nukahtivat ja yön tullessa he heräsivät. "On yö?" Storm hämmästeli. "Totta kai. Taisimme kukahtaa, mutta nyt suurin osa kaloistakin on nukkumassa joten meidän pitäisi olla turvallista uida järven ylitse." Bolt järkeili.
"Näetkö nuo puunrungot? Jos väsyt mene niiden luokse ja lepää hetki. Jos niin teet muista ilmoittaa minulle." Hän jatkoi ja hyppäsi veteen. "Se on hiukan kylmää."
Sudenpennuiksi luokiteltavat sudet uivat vahvoilla käpälillään kohti järven vastarantaa. Viileä ilma tuoksui raikkaalta ja kylmä vesi nipisteli turkkia. Oli lähes täysin hiljaista, vain huuhkajan huhuilua ja veden liplatusta.
"Bolt!" Stormin ulvahdus halkoi hiljaisuuden. Bolt oli väsynyt ja räpiköi vedessä. Storm kiihdytti uinti vauhtiaan ja nappasi veljensä niskasta kiinni. Hän veti tuota kohti puita ja tarrasi tassuillaan niistä kiinni.
Bolt yski vettä ja näytti hyvin uupuneelta. "Levätään. Et jaksa uida enään!" Storm murahti vakavissaan. "Kiitos veli." Bolt yskäisi. Stom vain nyökkäsi ja alkoi lepuuttamaan jalkojaan.
He nukahtivat takapäät veteen. Aamun tullessa Storm säpsähti hereille tajutessaan lilluvansa vedessä. "Bolt me muutumme pian kaloiksi jollemme pääse pian kuivalle maalle!"
"Haha. Ei muututa, mutta pidetään silti kiirettä. Ei ole enään yhtään aikaa hukattavaksi. Voin jo melkein haistaa kaupungin tunkkaisen katkun." Bolt haukahti.
Hän lähti jatkamaan uinti matkaansa. Sudet uivat vahvoin potkuin kohti vastarantaa. Ongelmia ei enään sattunut matkalle ja kuivalle maalle päästyään pennut ravistivat hyvin turkkinsa ja jatkoivat matkaa.
|Tässä oli sit 8 luku! Toivottavasti tykkäsitte ja ennenku lähette ni jättäkää vote!!❤|
YOU ARE READING
UKKOSMYRSKY
Fantasy~Meidän on tutkittava menneisyyttä ja tulevaisuutta. Meidän pitää tarkkailla merkkejä tarkkaan, sillä on sanottu, että kun vaikeat ajat koittaa ja syttyy sota, voi meidät pelastaa vain Salama täydeltä tuholta.~ Kun metsässä kauan elänyttä laumaa uhk...