UKKOSMYRSKY

LUKU 10.

"Storm! STORM!! Löysimme polun! Luulen että polku vie kaupunkiin! Olen aivan varma!" Bolt hehkutti astuttuaan pensaiden takaa suurelle polulle.

Stormin silmät laajenivat hämmästyneisyydestä. "Mistä tiedämme minne suuntaan lähteä?" Hän kysyi epävarmana.

Hän katsoi veljeään joka pyöräytti silmiään. "Oletko aivan aivoton? Vai eikö hajuaistiso pelaa? Suunta mistä tulee voimakkaampi katkun haju on oikea suunta." Bolt vastasi.

Storm näytti hetken hölmistyneeltä ja haistoi ilmaa. "Tuo suunta on varmasti oikea." Hän sanoi ja osoitti kuonollaan vasempaan.

Bolt nyökkäsi ja he alkoivat tassutella piemtä metsätietä pitkin kohti kaupunkia. Outojen vekottimien voimakas katku voimistui karhunmitta kerrallaan.

"Kuuletko jo ne?" Bolt kysyi innoissaan. Storm nyökkäsi. He kiihdyttivat askeliaan.

"Iso polku!" Storm henkäisi ja pysähtyi. Suuria rojukasoja liikkui muristen ja päästäen katkua ilmaan kamalaa vauhtia pitkin kivipolkua.

"Mitä nuo ovat?" Bolt kysyi muristen. "Luulen, että tämä kivipolku ei ole edes suuri." Storm sanoi ajatuksensa ääneen.

"Onko näin?" Bolt epäili veljensä sanaa. Hän katsoi tuota hänen nyökätessään vastaukseksi Boltin kysymykseen. "Jatketaan varovasti matkaa tätä kivipolkua pitkin, tuonne missä näkyy korkeita pesiä." Bolt ohjeisti.

Illan hämärtyessä ja susien tassujen väsyessä myös liikenne alkoi hiljentyä. Sudet menivät polusta lähi metsän reunaan ja nukahtivat sinne.

Aamun auringon säteiden osuessa Boltin silmiin heräsi tuo. Hän herätti veljensä. He jatkoivat matkaansa polkuanturoita raastavassa maastossa.

"Tassuja aristaa..." Storm vinkaisi astuessaan hieman terävämmän kiven päälle. "Mmm... sama. Siihen pitää vain tottua, jos aiomme elää loppu ajan kaupungissa. Älä huoli. Nahkamme vahvistuu kyllä." Bolt murahti.

Storm tyytyi vastaukseen. Hän irvisti joka askeleella. "Lopeta tuo ulina." Yhtäkkiä Bolt ärähti,pysähtyi ja kääntyi Stormin puoleen.

Storm pelästyi. Hänen niskakarvansa noysivat jonkin verran. "Anteeksi! Mutta tassuni särkevät liikaa! Ne vuotavat verta!" Hän murahti veljelleen takaisin.

"Niin minunkin, mutta en valita jatkuvasti!" Bolt murisi. Hän paljasti hampaansa. "Bolt! Pitkätassut!" Storm varoitti mutta turhaan.

Jokin osui Bolttiin ja Stormiin. Se pisti. "Mitä tapahtui?! Storm! Maailma pyöri...." Bolt kauhistui. Hänen näkönsä heikkeni ja maailma pyöri.

Pian kaikki pimeni. Kaikki hidastui ja hän kaatui maahan. Strom perässään. Pitkätassut tulivat ulos liikkuvasta vempeleestään ja kävelivät susien luo.

Ne murisivat ja huutelivat jotain toisilleen ja nostivat sudet vuorotellen yhdessä sen sisään. Sudet suljettiin pieniin metallisiin tiloihin.

Tilojen ovet suljettiin ja lukittiin. Pitkätassut astuivat sisään edemmäs. He puhelivat toisilleen ja jatkoivat matkaansa liikkuvalla vempeleellä.

Se murisi äänekkäästi. Jonkin ajan kulutta Bolt alkoi heräillä. Hän hätääntyi tajutessaan olevansa erossa veljestään. "STORM?!" hän huusi ulvoen voimakkaasti.

"BOLT! TÄMÄ ON SINUN SYYTÄSI! JOS OLISIT KUUNNELLUT JA HUOMANNUT MINUT OLISIMME VAPAITA!" Storm huusi vihaisena. Hän alkoi törmäillä tilan seiniin ja kolisutti sitä.

"EI! Sinä se valitit!" He kinastelivat. Pian toinen pitkätassuista huusi susille jotain ja painoi nappia. Metallisten pienten tilojen katosta alkoi suihkuta jonkin laista savua.

Se väsytti susia ja he kaatuivat voimattomina ahtaan tilan pohjalle.  He nukahtivat syvään uneen tietämättä mitään ulkomaailmasta.

|oi joi mitä käy? Se selvii sulle ku luet seuraavat osat😘 Kiitos kun luit|