UKKOSMYRSKY

LUKU 3.

"Kylkeen pistää vain vähän... ei muualle. Usko jo mä oon ihan kunnossa." Quiet mutisi emolleen.
"Selvä... mutta halusin vain varmistaa että olet kunnossa, mutta nyt nukkumaan."

"Emo, miksi et ollut leirissä kun me synnyimme?" Quiet kysyi. "Tuota... se on pitkä tarina. Saatte kyllä joskus kuulla kaiken." Rose sanoi tuijottaen kaukaisuuteen. Siinä kohtaa Loud ja Quiet vilkaisivat toisiaan mietteliäinä.

He tiesivät ajattelevansa samaa. "Ollaanko me varmasti tämän lauman susia?" He alkoivat kuunnella Rosea. "Sinä iltana lähdin ihan vain kävelylle. Oli aurinkoista ja sitten istahdin maahan kauniille paikalle, sitten se vain tapahtui."

"Mutta eikö silloin ollut ukkosmyrsky? Shade kert-"
"Shade sitä, Shade tätä! Lopettakaa siitä katurakista puhuminen! Hän on hierarkian pohjalla vain hiukan Omegaa ylempänä! Hän ei tiedä mistään mitään, joten lopettakaa käyttäytymästä kuin hän olisi teidän isänne!" Rose murisi ja käänsi kylkeään.

"Nyt olen varma että jotain hämärää on tekeillä. Entä jos Shade onkin meidän isämme eikä Echo? Ja entä jos olemmekin ihan eri laumasta kuin tästä?" Quiet vikisi hiljaa Loudille.

Loud nyökkäsi hiljaa ja vilkaisi emoa. "Mut muo väsyttää..." Loud vinkaisi ja haukotteli. "Öitä."

Aamu sarasti kirkkaana. "Hei kirppukasa herää! Aurinko paistaa ja ulkona on lämmin!" Loud tökki Quietin hereille. "Tänään me vedetään se matsi! Shade saa vahtia ja päättää kumpi voittaa!" Loud hehkutti. Hän ei ollut pysyä karvoissaan.

"Niin mut... entä se meiän alk-" Quiet aloitti. "Haha vähät siitä! Me ollaan tän lauman täysjäseniä!" Loud nauroi. "Tuu nyt! Oot hitaampi ku etana!"

Quiet nousi hitaasti ylös ja vilkaisi emon pedille. Se oli tyhjä. Hän kohautti lapojaan ja asteli juoksevan Loudin perässä ulos. Kirkas aurinko häikäisi hänen silmiä.

"Haen Shaden ni mennää vaikka vähän leirin ulkopuolelle. Kyllä me sinne saadaan mennä. Oota tässä!" Loud selitti.

Quiet nyökkäsi ja tunsi äkkiä pienen viiltävän kivun suussaan. Hän tunnusteli kielellään kohtaa mika vihlaisi. "Kulmahammas?!"

"Onks sul Salama jo kulmahammas puhkeemas? Ent Kaaos? Onks sul jo kulmahampaat?" Shade kysyi ilmestyessään Loudin kanssa Quietin luokse. "Joo... näköjään. Puhkeemassa se kyl viel on.." hän mumisi ja vilkaisi Loudia.

"Ite en oo huomannu mitää." Loud sanoi hölmistyneenä. "No et kai oot sel verra pölkkypää et oot pentu viel kuun kierron!" Shade naurahti ja pörrötti käpällään Loudin päälaen karvoja. "Hei lopeta!" Loud naurahti.

"Salama saa koht kunnon nimen. Kai sä otat nimekses Salama?" Shade kysyi. "En. En ainakaan Salamaa. Ei se kuvasta muo mitenkään..." Quiet mutisi.

"Hah ja ei vai? Uskalsit haastaa Alfan! Siihen tarvii aika sähäkkää luonnetta!" Quiet tuojotti tassujaan. "Niin kai... noh... se päätän sitten kun on sen aika."

"Hei... mennäänks jo? Mähä oon kohta raato ku juttelette niin kauan!" Loud vinkaisi kärsimättömänä ja nousi. "Joo joo. Onks sul muurahaisii turkissa ku oot noi kärsimätön?" Shade kysyi naurahtaen.

|Täs oli sitte 3. luku😀 toivottavasti tykkäsitte ja kommentit ois tosi kivoi!❤|