UKKOSMYRSKY

LUKU 9.

"Olen varma että ei ole enään pitkä matka. Voin jo haistaa kaupungin." Bolt tokaisi ja vilkaisi veljään, joka suki likaista turkkiaan.

"Vieläkö sinä putsaat tuota karvakasaa?" Hän jatkoi puöräyttäen silmiään. Storm nosti katseensa hiukan ärtyneenä. "Varmasti sinäkin putsaisit jos olisit ikinä edes liastunut!" Hän ärähti.

"Jäkä jäkä... nyt levätään ja aamulla mennään tämän metsän lävitse. Tuolla toisella puolella on varmasti kaupunki."

Sudet tassuttelivat eteenpäin jonkin aikaa löytääkseen sopivan ja suojaisan lehvähdys paikan. He löysivät erään maakuopan jota ympäröi muutama pensas.

"Beta! Kutsu lauma koolle!" Suurehko ruskeamusta koira sanoi vaaleaöle naaraalle. Beta nyökkäsi, hyppäsi roskalavalle ja kailotti "Jokainen Teräväkynnen peittoamaan kykenevä tulkoon kuulemaan Alfan sanaa!"

Itse Beta kajautettuaan kutsun perääntyi hypäten pois roskalavan päältä. "Olen saanut viestin!" Aloitti Alfa hypättyään lavan päälle.

"Henkikoirat ovat puhuneet. Meidän on tutkittava tulevaisuutta ja menneisyyttä. Meidän pitää tarkkailla merkkejä tarkkaan, sillä on sanottu, että kun vaikeat ajat koittaa ja syttyy sota, voi meidät pelastaa vain Salama täydeltä tuholta."

Alfa julisti. "Mitä tuo on olevinaan?! Eihän täällä ole ketään kuka voisi tuhota meidät!" Mustavalkoinen maatilakoira uros huusi muiden joukosta. "Hiljaa Colin! En tiedä itsekkään miten kaikki voisi olla mahdollista. Mutta olen varma, että kaikki selviää."

"Bolt! Bolt! Herää! Uliset kuin kuoleva jänö! Mitä tapahtui?" Storm haukkui ja tökki kuonollaan veljeään. "Täh? Näin vain unta. Tosi outoa sellaista..." Bolt mumisi herättyään.

"Selvä, mutta nyt meidän pitää jatkaa matkaa." Storm sanoi. He nousivat ja vemyttelivät. "Pitää kyllä syödä ensin..." hän jatkoi tajuttuaan olevansa hyvin nälkäinen.

Bolt nyökkäsi. "Tavataan tässä kun molemmilla on saalis." Hän sanoi ja lähti kulkemaan vastakkaiseen suuntaan Stormin kanssa.

Hetken kuluttua sudet saapuivat yöpymis paikkansa luokse saalit suussaan. Storm oli saanut rusakon ja Bolt kauriin vasan. He söivät ja jatkoivat matkaa.

"Eikö täällä haise hiukan oudolta?" Jonkin aikaa kuljettuaan Storm huomautti. "Aivan kuin kettuja." Hän jatkoi.

Eikä aikaakaan, kun kuusi kettua hyökkäsi kaksikon kimppuun. "Olemme isompia kuin ne! Pure niitä!" Bolt ohjeisti rimpuillessaan kettujen alta.

"Hus rakit pois! Kettujen reviiri!!" Eräs ketuista murisi ja hyökkäsi kiinni Stormin kuonoo. "ÄÄÄÄ! IRTI!" Storm huusi ja ravisteli päätään. Kettu lensi maahan voimalla.

"Niitä on liikaa!" Hän huusi Boltille, joka juuri puraisi erästä kettua. "Eikä ole! Olemmeko me pieniä pupusia?! Emme! Me olemme susia!" Hän huusi ja paiskasi yhden ketuista niin kauas kuin suinkin jaksoi.

Kun viimeinen kettu oli Stormin kimpussa, puraisi tuo kettua. Kettu irroitti ja lähti juoksemaan pois. "Juokse pakoon! Äläkä palaa!" Storm huusi kuonosta verta vuotaen.

"Onko sinulla vakavia haavoja? Jaksatko jatkaa matkaa?" Bolt kysyi veljeltään. Hän ravisti päätään ja veripisarat lensivät lähellä oleville kivillä. "Kunnossa kuin syntyessä." Storm vastasi hymyillen.

|Kerkeääkö Storm ja Bolt kaupunkiin tarpeeks ajoissa, ennen kuin se on tuhoutunut? Saat selville kun luet😘💕|