UKKOSMYRSKY

LUKU 12.

Bolt ja Storm kipittivät eteenpäin kohti suurempaa kaupunkia. Heidän tassujaan särki kova kivipinta, mutta he jatkoivat päättäväisinä matkaa.

Pian suuret kiviset pitkätassujen pesät kohosivat susien silmissä pilviin. He haistelivat kaikkia mahdollisia jälkiä.

Hiukan syrjemmällä keskus kaupungista vastaan sattui jonkinlainen partio. Partio pysäytti kaksikon.

"Mitä te täällä teette?!" Siniharmaaruskea lyhytkarvainen uros koira kysyi hiukan vihaisena. Hän katsoi suurikokoisempaan koiraan.

"Ron. Sinä et ollut tämän partion johtaja tällä kertaa! Minä hoidan heidät. Ember, mene sinä jo kertomaan laumalle muukalaisista!" Suurehko mustapunaruskea sinisilmäinen uros komensi.

Hän vaikutti mukavalta mutta noudatti vahvasti sääntöjä. "Olen Buddy, teillä on varmaankin tärkeää asiaa, kerran te olette täällä. Kaupungissa ei nimittäin usein susia näy." Hän kertoi.

"Meillä olisi vain asiaa Alfallenne. Tärkeää sellaista. Muuten, minä olen Bolt ja hän on veljeni Storm." Bolt esittäytyi.

Ron ja Buddy vilkaisivat nopeasti toisiaan. "Bolt, se on se Salama mistä ennustus puhui!" Ron kuiskasi äkisti. "Olen varma! Katso vaikka sen naamaa! Ja kylkiä!" Ron puhui hyvin hiljaa.

Bolt katsoi veljeään hiukan hämmentyneenä, kunnes Ron ja Buddy kääntyivät takaisin heidän puoleensa. "Tulkaa! Viemme teidät ilomielin Alfamme luokse!" Buddy ilmoitti ja kääntyi.

Sudet lähtivät seuraamaan kaupunkilaiskoiraa kohti niiden leiriä. "Oletko varma tästä?" Storm kysyi epäröiden. Bolt vain nyökkäsi myönteisesti.

Pian sudet saapuivat oudon näköiseen leiriin. Leirissä toiset koirat katsoivat heitä hiukan paheksuen, mutta uteliaasti. Nuo kuiskivat toisilleen ja vilkuilivat Bolttia.

"Olenko minä jotenkin ihmeellinen kun kaikki puhuvat minusta?" Bolt kuiskasi Stormille ja vilkaisi tuota. Storm kohautti lapojaan.

"Alfamme on tuolla." Buddy sanoi ja osoitti kuonollaan aukkoa joka johti jonnekkin maan sisään. Väylä oli ahdas siellä missä leiri sijaitsi.

Bolt vilkaisi Buddyä ja astui ensimmäisenä sisään. "Hei Katukoirien lauman Alfa. Tulimme teidän leiriinne ja reviirillenne pyytääksemme pääsyä teidän laumaan." Bolt aloitti ja odotti hetken Stormia.

"Tappajat tappoivat meidän laumamme jäsenet, niinkuin myös toisen lauman. Päätimme tulla tänne sillä ajattelimme tämän olevan ainoa paikka." Hän jatkoi.

Lauman Alfa katsoi susia varoivaisena mutta kuunteli. "Ensinnäkin, keitä te olette? Ja toisena, teidän kaltaisenne tappelijat voisivat olal vahva lisäys laumaamme." Alfa myönsi.

"Aivan... anteeksi Alfa. Minä olen Bolt ja hän on veljeni Storm." Bolt sai sanottua. Alfan suu loksahti piemesti auki.

Tuo tutkaili tarkkaan Bolttia. "Olet hän! Olette varsin tervetulleita laumaan!" Pian Alfa hihkaisi iloisena. "Tulkaa! Mennään syömään vähän ruokaa!"

Sudet seurasivat Alfaa ulos. Alfa hyppäsi oian jonkin laisen katoksen päälle joka oli hänen pesänsä yläpuolella. "Katukoirat huomio! Salama on tullut laumaamme!" Hän ulvahti iloisena.

Koirat alkoivat hurraamaan ja toivat etsijöiden löytämiä ruuan palasia Boltin ja Stormin eteen. "Syökää sillä tarvitsette voimianne!" Useat sanoivat ja kumarsivat.

"Mitä tämä meinaa?" Storm kysyi hämmentyneenä ja katsoi Bolttia.

|hei! Oon pahoillani et tuli pieni tauko mut viimein saitte taas uuden osan tätä tarinaa! Mielipide ois tosi kiva!❤|