Drifting - Ziam (Finnish translation)

8. Would you lie with me and just forget the world?

~50 tuntia~

Tänään Zayn ei halua elää siinä toivossa, että Liam olisi kirjakaupalla. Edellinen päivä saattoi olla Liamin vapaapäivä, mutta ehkä Tom ajattelee, ettei Zayn tarvitse Liamia enää, koska hänen koeaikansa on nyt loppuun suoritettu. Loppujen lopuksi Liam koulutti häntä hyvin: hän antoi Zaynin aina hoidella asiakkaat ja antoi hänelle kaiken tiedon, jota hän tarvitsi.

Louisin lähtö saa Zaynin olkapäät retkottamaan vain vieläkin veltompina. 

Hän ottaa luonnosvihkonsa kaupalle toivoen, että aika kuluisi nopeammin, jos hän on uppoutuneena sanoihinsa ja luonnoksiinsa. 

Hän ei kysy Harrylta Liamista sillä hän ei halua Harryn ajattelevan, että hän tarvitsee Liamia työn tekoon. Sitä paitsi hän on aivan liian huvittunut Harryn reaktiosta, kun hän sanoi Louisin kertoneen tälle terveisiä. 

Kun Harry on poissa, Zayn on kiitollinen siitä, että kauppa on melko hiljainen. Hän voi viedä itsensä minne vain haluaa luonnosvihkollaan. 

Mutta hänen olonsa on epämukava. Hän ajattelee aivan liian nopeasti hänen käsiensä nopeuteen verrattuna ja hän ei pysty keskittymään. Hän on myös kumman viluinen siihen nähden, että on varhainen syyskuun päivä. 

"Mitä sinä teet?" Liam kysyy nolostuneesti yrittäen nähdä vilauksen Zaynin työstä tiskin yli. 

Zaynin reaktio on sulkea hänen kirjansa. "Herran isä Liam, minä en huomannut sinua," hän huokaa. 

Liam nauraa. "Anteeksi," hän sanoo ottaen tavanomaisen paikkansa tuolilla tiskin takana. 

"Joten... sinä, öö... tulit," Zayn epäröi laittaessaan luonnosvihkonsa kunnolla syrjään. 

"Öö... joo," Liam vastaa aivan niin kuin se olisi päivän selvää ottaessaan Zaynin lainaaman kirjan vetolaatikosta, jota hän väittää omakseen. 

"Ai," Zayn kurtistaa kulmiaan. 

Liam jättää käsissään olevan kirjan kokonaan huomiotta puhuakseen taas: "Näin eilen mitä oudointa unta."

"Niinkö?" Zayn virnistää antaen Liamille kaiken huomionsa.

"Tiedätkö sellaisen unen, jossa et voi juosta, vaikka kuinka liikutat  jalkojasi? Ja sen lisäksi sinusta tuntuu siltä niin kuin joku jahtaisi sinua, muttet vaan voi mennä kovempaa."

"Näit unta, että joku jahtasi sinua?"

"En oikeastaan," Liam kallistaa päätään muistellen. "Makasin maassa ja oli pimeää ja minulla oli todella kylmä. Ja vaikka kuinka yritin nousta ylös, en vain voinut."

Zayn katsoo, kun Liamin otsalle alkaa muodostua ryppyjä.

"Näin vain tumman taivaan, mutta se ei ollut avonainen taivas. Tuntui siltä niin kuin olisin ollu suuressa suuressa laatikossa. Ja tuntui siltä..." Liam sanoo niin kuin se olisi paha asia,"kuin tietäisin, että kaikkialla ympärilläni oli tavaraa, siis siinä laatikossa."

Hän hytisee hieroessaan kasvojansa käsillään: "Se oli niin stressaavaa. En voinut liikkua ollenkaan, en voinut huutaa ja se kylmyys oli sietämätöntä."

Zayn tuntee halun laittaa kätensä Liamin ympärille ja lohduttaa tätä suurempaa miestä hänen edessään.

Liam hymyilee suloisesti: "Se oli sellainen yö, joka saa sinut toivomaan, että asuisit vielä vanhempiesi luona, jotta voisit ryömiä heidän lakanoidensa väliin niin kuin taapero ja nukkua siinä lopun yötä."

Yhtäkkiä Zayn haluaa olla lohdutettavana.

"En usko, että he antaisivat minun kuitenkaan ryömiä heidän väliinsä. Olen jo liian iso siihen," Liam nauraa, "mutta ainakin äitini olisi tehnyt minulle lämpimän kupin teetä."