Epilogi

261 31 11
                                    


~578 160 tuntia~

Zayn kävelee ympäri pientä pukuhuonetta. Hän oikoo jatkuvasti hiuksiaan, jotka joku mukava tyttö jo laittoi, hänen mennessään edes takaisin.

Huoneen ovea koputetaan kevyesti ja Liam päästää itsensä sisään.

"Moikka kulta," hän tervehtii.

Zayn päästää ulos henkäyksen: "Menetän kohta järkeni."

"Älä pelkää. Se tulee menemään loistavasti," Liam lohduttaa vetäessään Zaynin lähemmäksi ja painaessaan pienen suukon hänen ohimolleen.

"Miksi edes olen täällä?"

"Koska olet menestynyt kirjailija, joka ansaitsee kaiken kunnian koko maailmassa," Liam suutelee Zaynin toista poskea. "Mukaan lukien valtakunnallisen TV:n," hän suutelee toistakin poskea.

"Amerikkalaisen... telkkarin," Zayn puhuu sekavasti.

"Älä huoli. Me kaikki neljä tulemme olemaan siellä. Sitä paitsi Ellen rakastaa sinua jo valmiiksi."

"Ellen vitun DeGeneres haastattelee minua," Zayn ilmoittaa ihan kuin Liam ei tietäisi sitä jo.

"Soo soo, et saa kiroilla kulta," Liam muistuttaa häntä.

"Ei kiroilua. Selvä," Zayn nyökkää.

Ovelta kuuluu toinen koputus ja mies mikilliset kuulokkeet päässään astuu sisään.

"Kolme minuuttia Herra Malik. Olkaa hyvä ja tulkaa mukaani," hän tiedottaa.

"Näytä niille närhen munat," Liam kuiskaa ennen kuin hän suutelee Zaynia ja päästää hänet menemään.

Mies sanoi ajaksi kolme minuttia, mutta Zaynista se aika tuntui kymmeneltä sekunnilta, koska yhtäkkiä hän on kävelemässä lavalle, missä Ellen odottaa häntä taputtaen yleisön mukana.

"Hei Zayn!"

"Moi Ellen," hän tervehtii.

Hän istuu kahdenistuttavalle sohvalle aplodien laantuessa. Hän ei nää Liamia. Hän ei oikeastaan näe paljon mitään, sillä studion valot ovat liian kirkkaat, eivätkä anna hänen nähdä yleisöä. 

"Miten sinulla on mennyt?" Ellen kysyy nyt, kun kaikki ovat hiljaa.

"Hyvin kiitos," Zayn hymyilee.

"No niin. Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä -- en aio sanoa että olen pahoillani puolestanne, vaikka olenkin --, mutta Zayn on yksi nuorimmista miehistä, joilla on enemmän kuin yksi bestselleri marketeilla."

Lisää taputuksia. 

"Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin hänen ollessa juuri ja juuri 22-vuotias ja neljä vuotta myöhemmin hänellä on jo viisi uutta romaania, jotka kaikki ovat olleet suuria menestyksiä."

Vieläkin lisää taputuksia.

"Zayn," Ellen puhuttelee häntä, "miten sinä teet sen? Mistä tuo määrä inspiraatiota oikein tulee?"

"Öö no," hän naurahtaa, "en oikeastaan tiedä, mistä se tulee, mutta tiedän, että sitä pitää ruokkia."

"Okei, selvä," Ellen vastaa.

"Mieleeni ei kauheasti tule mitään, jos vain istun ja mietin. Minä luen, piirrän, kuuntelen paljon radiota," yleisöstä kuuluu muutama naurahdus. "Mutta niin, älä vain anna pääsi kuihtua."

"Tuo on mahtavaa. Se on loistavaa," Ellen kehuu. "Joten, onko kirjoittaminen aina ollut helppoa sinulle?"

"Se ei ole helppoa mutta, niin kuin, se on sellainen asia, josta olen nauttinut teini-ikäisestä asti, joten minulla ei ole muuta, mitä haluaisin tehdä. On minulla ollut vaikeitakin aikoja, jolloin sanat eivät vain millään meinaa tulla päähäni, mutta löydän aina tieni takaisin. Jos en, ympärilläni on upeita ihmisiä, jotka ovat tukenani," Zayn hymyilee. 

Drifting - Ziam (Finnish translation)Tahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon