ANTEEKS! Tää tuli myöhässä.. mut tässä nyt jotain, toivottavasti pidätte :)
**Harry**
Kello oli kymmentä vaille seitsämän ja keikka alkaa jo tasalta. Olin yrittänyt tavoittaaa Sarahia jo moneen otteeseen, mutta hän ei ollut vastannut.
"Sarahin ja Em:in ois pitäny olla täällä jo ajat sitte..." sanoin kun muut kundit sekoilivat backsagella ja potkivat palloa.
"Eiköhän ne kohta tuu." Zayn sanoi ja antoi minulle rohkaisevan hymyn.
"Jätkät, teijän vuoro!" Paul huusi lavan suunnalta ja me kaikki lähdimme kohti suurta festari lavaa. Fanien kiljunta voimistui ja voimistui kokoajan lähestyessämme sitä.
"Hei älä huoli Harry, ne luutavasti on vaan menny suoraan katsomoon." Liam sanoi rauhallisella äänellä.
"Nii, kuuntele nyt daddy Liamia ja nauti tästä keikasta." Louis sanoi, kietoi kätensä harteilleni ja kävelimme verhojen taakse odottaen, että ohjaaja päästäisi meidät lavalle. Katsoin Niallia, hän hymyili ja sanoi äänettömästi: "Nyt rokataan"
"Menkää!" ohjaaja huusi ja lähdimme juoksien lavalle.
**Liam**
"Mikä meininki?! Nyt rokataan!" Huusin ja Harry alkoi laulaa Midnight Memories biisiä.
Hänen katseensa hapuili yleisössä, epätoivoisesti etsien Sarahia sekä Emilyä. Minäkin yritin löytää heidät, mutta ei. Heitä ei näkynyt missään ja Harryn ilmeestä jo yleisökin pystyi näkemään, että kaikki ei ollut kunnossa.
"Ne ei oo täällä" Luin Louisin huulilta, kun hän katsoi minuun.
Zayn ja Niall yrittivät pitää tunnelmaa yllä ja yleisön lämpimänä, mutta me muut, etenkin Harry olimme melko mietteliäinä.
Olimme juuri aloittamassa toista biisiä, kun ohjaaja tuli lavalle kännykkä kädessään, ojensi sen Harrylle ja he lähtivät yhdessä backstagelle. Koko yleisö mylvi ja oli yhtä ihmeissään kuin minä, Niall, Zayn sekä Louis.
"No eiköhän me tää nelistään vedetä. Mä laulan Harryn osuudet." sanoin muille ja aloitimme Little Things kappaleen.
**Harry**
Joku vetäisi minua hihasta ja viittoi tulemaan backstagelle, hän tyrkkäsi kännykän käteeni ja sanoi, että puhelu oli minulle. Jätin pojat lavalle ja menin pukuhuoneeseen sulkien oven perässäni.
"Haloo?" sanoin
"Onko puhelimessa Harry Styles?" mies ääni kysyi rauhallisena.
"Kyllä.." sanoin hämilläni koko tilanteesta.
"Hyvä, on tapahtunut autoonnettomuus ja sinun vaimosi Sarah sekä tyttärenne Emily olivat siinä osallisina." mies vastasi yhtä tyynenä.
"Just.. mä en nyt ehtis kuunnella mitään vitsejä." sanoin ja olin jo lopettamassa puhelun, kunnes mies keskeytti aikeeni.
"Tämä ei ole vitsi, minä olen lääkäri Richard Jones ja he todellakin joutuivat autoonnettomuuteen noin tunti sitten." hän sanoi. Tajusin, että se oli totta.
"Mi.. mitä?! Sarah?? Ja Em!? Mitä tapahtu, kuinka ne voi???" Onko tämä unta..? Mietin ja pudistelin päätäni. Jalkani tuntuivat heikoilta joten istahdin lattialle.
"Heidät molemmat on kuljetettu teho osastolle, sillä vammat ovat melko vakavia, mutta teemme parhaamme. Enempää en voi puhelimitse sanoa, joten sinun olisi parasta tulla tänne." Mies sanoi jatkaen viilipyttymäistä puhettaan.
"O-okei... Mi-mikä sairaala?" kysyin hiljaa.
"London Bridge- yksityinen sairaala. Luutavasti tiedät sijainnin?" Hän kysyi.
"Joo.. mä tuun." Sanoin ja suljin puhelun. Hengitykseni muuttui raskaaksi ja istuin liikkumattomana paikoillani. Kunnes hytkähdin ja nousin salaman nopeasti ylös. Minun on päästävä perheeni luo, nopeasti.
Avasin rivakasti oven ja törmäsin johonkin.
"Sori Paul.. mul ois vähän kiire." sanoin ja jatkoin ripeää kävelyäni kohti lähimpää ovea, josta pääsisi ulos.
"Mihinkä matka? Onks joku hätänä??" Hän kysyi huolissaan, ilmeisesti ilmeeni ja eleeni kertoivat, että joku todellakin on hätänä.
"Mun pitää päästä sairaalaan... Emily ja Sarah on siellä." sanoin ja lähdin jo juoksemaan. Näin jo oven ja juoksin ulos.
"Harry! Mä ajan!!" Paul huusi ja juoksi puuskuttaen luokseni autolle. Katsoin häntä hetken yrittäen tajuta mitä hän juuri oli sanonut...
"Harry, minä ajan. Avaimet tänne." Hän tuli lähemmäs ja sanoi sanat hyvin selkeästi. Nyt tajusin, avaimet... Ojensin ne hänelle ja menimme molemmat autoon.
"Nopeesti sitte." sanoin ja olimme jo matkalla kohti sairaalaa.
