Moi ihanat lukijat, en voi muuta kun pahoitella tätä pientä taukoa. Oon kesätöissä tällä hetkellä, joten jos joku ihmettelee miks tekstiä ei tuu joka päivä kun kerta on loma, niin ei mulla... Mut tässä nyt tää uusin :) Tykkäilkää ja kommentoikaa, kiitos <33
*Harry*
"No miltä tuntu?" Kysyin Sarahilta suudelman jälkeen. Hänen ilmeensä oli vakava.
Pitkä hiljaisuus. Tuijotimme vain toisiamme silmiin epäuskoisina tästä tilanteesta. Vaikeneminen kertoi kaiken oleellisen minulle. Hän ei tuntenut mitään suudellessamme...Minä sen sijaan tunsin ja rakastan häntä niin paljon, että se sattuu. Varsinkin nyt kun hän ei enää... rakasta.
Istuimme siinä varmaan muutaman minuutin. Havahduin siihen kun kyyneleet valuivat silmäkulmistani. Pyyhin ne äkkiä, vaikka hän oli sen jo huomannutkin. Nousin ylös mitään sanomatta, menin eteiseen, nappasin kengät, lompakon ja takkini ja lähdin ulos. Minun oli vain pakko päästä pois.. sattui liikaa edes nähdä Sarahin kasvot.
*Sarah*
Seuraavana aamuna heräsin yksin vuoteestamme ja menin herättämään Emilyn. Onneksi Louis lupasi auttaa minua tänään hoitamaan tyttöä. Harrysta ei ollut mitään tietoa, en ollut kuulut hänestä eilisillan jälkeen. Päätin antaa hänen miettiä rauhassa joten keskityin vain siihen mitä aikoisimme päivällä kolmistaan tehdä. Luutavasti menemme kaupungille.
"Moi!" Louis sanoi iloisesti kun avasin oven ja päästin hänet sisälle.
"No ootteks te valmiita?" Hän kysyi virnuillen.
"Joo!" Emily huudahti ja hyppäsi Louisin syliin.
"Mihin?" Kysyin hymyillen, puin farkkutakin ylleni ja menimme Louisin autoon.
"Emily mitä sanot jos me mentäis huvipuistoon?!" Louis kysyi kääntäen katseen takapenkille jossa Em istui. Onneksi emme olleet vielä liikkeessä...
"JOOOOO!!!" Emily huusi innoissaan nalle kourassa.
"Kiitos." Sanoin hymyillen hänelle ja lähdimme matkaan.
Onneksi hän ymmärsi olla puhumatta Harrysta tai minun muistikatkostani. Minulla oli tunne, että hän jätti ne asiat puheistamme pois ihan tarkoituksella ja sen takia, että hän halusi meidän pitävän hauskaa kaiken tämän sekasorron keskellä. Sitä se päivä todella oli, hauska, huolimatta muutamista faneista.
Veimme Emilyn lopulta pikkulasten elokuviin huvipuistossa. Se oli tarkoitettu vain lapsille joten aikuisten piti odottaa koko sen ajan ulkopuolella. Menimme Louisin kanssa siksi aikaa viereiseen kahvilaan.
Ennen kuin istuimme pöytäämme kävelin Louisin luo ja halasin tätä kunnolla. "Kiitos Louis. Sä pelastit mun ja Emilyn päivän." Sanoin kuiskaten hänen korvaansa. Erottauduimme ja menin pöydän toiselle puolelle istumaan.
"Ei mitään kiittämistä. Tehän ootte melkein kuin perhettä." Hän sanoi hymyillen, mutta hänen silmänsä kertoivat jotain muuta. Hän halusi olla osa minun ja Emilyn perhettä.
Lasten elokuvan jälkeen Emily oli melko väsynyt joten päätimme lähteä Louisin kämpälle. Laitoin Emilyn nukkumaan Louisin ja Eleanoren makkariin ja menin hengaamaan Louisin kanssa terassille ilta aurigon vielä lämmittäessä. Louis hörppi olutta siinä missä minä join siideriä.
"Mitäääh!?" Louis huudahti yhtäkkiä selaten puhelintaan.
"Mitä nyt?!" Kysyin hermostuneena hänen reaktiostaan. Selvästi hän oli nähnyt jotakin netissä.
"Harry... Se on bongattu Los Angelesin lentokentällä...." Hän sanoi epäuskoisena selaillen twitteriä.
"Näytä." sanoin ja menin istumaan samaan aurinkotuoliin hänen kanssaan.
"Tos on toinen kuva, avaa se." Sanoin sillä toisessa kuvassa hän antaa suukon nasen poskelle...
"Kendall Jenner...." Louis kuiskasi, kun kuva avautui.
Harry siis oli mennyt tapaamaan Kendallia Losiin... Harry oli tavannut hänet vuosia sitten, ennen kuin hän tapasi minut. Sen sentään muistin. Tunsin sisälläni pienen mustasukkaisuuden piston, sekä olin vihainen. Ilmeeni oli melko vakava... Tajusin, että silmiini alkoi keräänytä vettä.
"Heei, ooks sä kunnossa::?" Louis kysyi, nousi istumaan ihan viereeni ja kieritti kätensä selkäni taa kuin tukeakseen minua.
"Louis...." sanoin ja kohotin katseeni hänen silmiinsä.
"Niin..?" Hän kysyi ja kuulin kuinka hänen ja oma pulssini kiihtyi.
"Please suutele mua, pliis...." Sanoin anellen ja hän tuijotti hetken epäuskoisin silmin minua ennen kuin otti pääni hänen molempiin käsiin pidellen sitä paikoillaan ja painoi huulensa omiani vasten.
Tältä sen siis pitää tuntua. Sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa ja halusin vain jatkaa ja jatkaa. Se suudelma ei ollutkaan mikään lyhyt....
Vihdoin irrorrauduimme toisistamme, ja tartuin vielä Louisia kädestä kiinni.
"Kiitos." Sanoin hymyillen.
"Kiva nähdä sua hymyilemässä." Hän sanoi hymyillen takaisin.
Mitään muuta ei tarvittu, hän oli siinä.
