Hei vaan taas kaikki lukijat! :) Tästä luvusta tuli aika pitkä, mutta en millään voinut lopettaa lyhyeen. Pidemmittä puheitta, hope you like it! <3
Harry
Hyppäsin Sarah sylissäni altaaseen ja vesi viilensi ihanasti kuumana päivänä. Kun nousimme pintaan, molemmat nauroimme kovaan ääneen.
"Sarah!" Louis huudahti altaan reunalta. Käänsimme molemmat Sarahin kanssa katseemme Louisin suuntaan.
"Ota iisisti." Hän jatkoi vakavalla äänellä.
"Älä höpötä Louis, Sarah on ihan fine, vai mitä?" Tokaisin ja katselin Sarahia hymyillen. Hymyni kuitenkin hyytyi siihen paikkaan, sillä Sarah näytti vähintään yhtä vakavalta kuin Louis.
"Sarah?" Kysyin kun hän ei sanonut mitään. Lopulta hän nousi altaasta ja käveli mitään sanomatta, kovaa vauhtia sisälle, tönäisten Louisia siinä samalla.
"Mitä sä oot menny tekemää?" Kysyin ja nousin itsekin altaasta.
"Mä en oo tehny yhtää mitään." Louis sanoi.
"No mitä toi sitte oli?" Kysyin ja lähestyin häntä.
"Sitä sun pitää kysyä itse Sarahilta..." Hän vastasi ja käveli Ed:in, Benin ja Liamin luo grillaamaan.
"Just joo..." Tuhahdin ja lähdin sisälle. Harpoin portaat yläkertaan ja kävelin reippain askelin makuuhuoneeseemme. Avasin oven koputtamatta. Sarah oli suihkussa, joten nappasin kaapista pyyhkeen, kuivasin itseni ja vaihdoin vaatteet häntä odotellessani.
Lopulta hän tuli kylpyhuoneesta, minun tapaani uusissa kuivissa vaatteissa.
"Sarah mikä on?" Kysyin huolestuneena.
Hän käveli ohitseni ja nappasi kaapista hiustenkuivaimen, käveli takaisin kylpyhuoneeseen ja alkoi kuivattaaa tukkaansa. Odotin kärsivällisenä, mutta tiesin etten pystyisi enää kauaa pysyä tyynenä.. Hengittelin syvään rauhoitellen itseäni.
Noin vartin kuluttua, kun hän oli kuivannut hiukset ja saanut meikattua hän astui ulos kylpyhuoneesta. Hän lähti kävelemään kohti ovea, huomioimatta minua millään lailla. Nousin ylös, tartuin hänen kädestään ja pyöräytin hänet ympäri minuun päin.
"Hei." Kuiskasin ja katselin hänen silmiään. Hänen kasvoistaan paistoi huoli.
"Mikä on?" Jatkoin.
"Harry... Mä..."Sarah sai vihdoinkin avattua suunsa.
Ja tottakai Niallin piti marssia sillä samaisella sekunnilla ovesta sisään, mitään koputtamatta.
"Hei juhlat on alakerrassa, eikä täällä!" Hän sanoi iloisena ja ojensi meille molemmille boolia.
"Kiitos Niall." Sarah sanoi ja pakotti kasvoilleen hymyn.
Katselin Niallia turhautuneena. Hän oli selvästi humalassa.
"Ou.. vai oliks teil tääl jotain kesken?" Hän kysyi. Kumpikaan meistä ei ehtinyt sanoa mitään kun hän jatkoi: "Hei kyllä te ehitte myöhemminkin osoittaa rakkauttane toisianne kohtaan, nyt juhlitaan!" Hän naurahti, tarttui Sarahin kädestä ja he lähtivät alakertaan minä aivan heidän kannoillaan.
Join booliasillisen ykkösellä alas. Olin hyvin huolissani Sarahista. Hän meni Niallin mukaan takapihalle tanssimaan joten minä päätin etsiä Louisin käsiini.
Ihan kuin taloon olisi tullut tuplasti enemmän väkeä siihen verrattuna kun viimeksi olin alhalla. Tajusin, että niin oli todella päässyt käymään, sillä en edes tunnistanut kaikkien vastaantulijoiden kasvoja ja sisällä oli vaikea liikkua, sillä ihmisiä oli niin paljon.
