Taas tää luku tuli yömyöhään ja tää ei oo kovinkaan pitkä luku, sorry :/ Mut toivottavasti silti tykkäätte. Kertokaa mitä mieltä olitte tästä tonne alas kommentteihin please! <3
Harry
Nytkähdin hereille, mutta pidin vielä silmitä kiinni sillä olin nähnyt todella ihanaa unta enkä halununnut sen loppuvan vielä. Unessa olin suudellut Sarahia ja hän vastasi siihen suutelemalla takaisin.
"Huomenta" Kuulin käheän, aamu unisen Sarahin äänen korvani juuresta.
Eikö se ollutkaan unta? Avasin silmät ja sydämeni pysähtyi nanosekunniksi, helptuksesta. Ei, se ei ollut vain unta.
Sarah kasvot olivat vain muutamien senttien päässä omistani, löhöilimme olohuoneen kapealla sohvalla hyvin tiivisti toisissamme kiinni. Se tuntui todella epämukavalta fyysisesti, mutta en halunnut liikkua mihinkään, sillä vierelläni oli rakastamani nainen.
"Huomenta" Vastasin lopulta hymyillen.
"Oot vielä sömpömpi nukkuessas mitä mä muistan." Sarah sanoi haroen räjähtänyttä tukkaani.
Hän ei ollut pitkään aikaan sanonut mitään tuon tapaistakaan minulle saati sitten suudellut... Ja eilisiltana suutelimme ja halailimme toisiamme yömyöhään asti. Voiks tää olla totta? Mietin epäuskoisena, mutta onnellisena.
"Kiitti." Kuiskasin ja suutelin häntä vielä pari kertaa ennen kuin nousin vastahakoisesti ylös ja menin keittiöön keittämään kahvia.
Louis
Niall, Zayn ja Liam olivat viettäneet luonani viikonloppua ja olimme viimeyönnä bilettäneet melko rankasti. Söimme kaikki nelisteen aamiaiseksi pitsaa, jota oli jäänyt eilisestä.
"Avauduit eilen sitten ihan kunnolla." Niall sanoi huvittuneena mussutellen samalla pitsaa.
"Täh?" Kysyin ja meinasin purskauttaa juomavedet suustani.
"Ei se ollu mitää kovin pahaa..." Liam jatkoi vaitonaisena.
"Ai ei ollu?" Zayn totesi tai kysyi, en ollut han varma.
Katselin kolmikkoa hämmentyneenä hetken aikaa.
"Siis mitä mä oon nyt tehny??" Korotin hieman ääntäni ja kuollakseni halusin tietää mistä oikein on kyse.
"Kato sun kännykkää," Niall sanoi lopulta.
Selailin viestejä ja kymmenen viimeisintä oli menneet Sarahille. Kaikki noin kahden aikaa aamuyöllä... Viidenteen viestiin asti anelin häntä palaamaan luokseni, mutta loput viisi olivat sitten vähän... rankempia. Vähättelin, haukuin ja valitin noissa viesteissä todella, todella paljon.
"Voi ei!" Huudahdin ärsyyntyneenä,
"Ihan rehellisesti sanottuna Louis, sun pitää selvittää lopullisesti välit Sarahin kanssa. Ei tää voi tällätavallakaan jatkua." Liam totesi huolissaan.
"Nii, nii varmaa pitäis, mutta en mä kehtaa sille enää mitään soittaa tai lähettäää edes viestejä." Selitin.
"Meet käymään." Hän jatkoi itsevarmalla otteellaan.
"Haha... Ei se varmaan ees oo kotona tähän aikaan päivästä, nythän on jo luounas aika...." Selitin jotakin.
"On se, nythän on sunnuntai! Menisit nyt niin saadaan tää asia pois päiväjärjestyksestä." Niall jatkoi ja Zayn nyökkäili.
Eikä mennyt monta varttia kun löysin itseni Srahin kerrostalon parkkipaikalta, istumassa autossani. Mietin kokoajan pitäisikö vai ei mennä sisälle ja pyytämään anteeksi käytöstäni...
Lopulta rohkaistuin ja lähdin kohti D rappua. En ollut ilmoittanut Sarahille, että olen tulossa.
Menin sisälle, kipusin portaat ylös aina seitsämänteen kerrokseen asti ja soitin ovikelloa. Hengittelin syvään ja yritin pysyä tyynenä ja rauhallisena, Kyllä sä pystyt tähän Louis! Psyykkasin itseäni mielessäni.
Kukaan ei tullut avaamaan ovea, joten soitin toisen kerran. Tuossa vaiheessa aloin jo hermostua enemmän. Lopultakin ovi avautui, mutta sen takaa ei paljastunut Sarah tai Emily, vaan...
"Harry?" Kuiskasin hämilläni.
"Oh Louis... Whats up?" Hän kysyi hieman vaivautuneena.
En ollut uskoa silmiäni.
My hands are cold, my body's numb
I'm still in shock, what have you done?
My head is pounding, my vision's blurred
Your mouth is moving, I don't hear a word
(Exit Wounds by The Scriot)
