Moi kaikki lukijat! Oon pahoillani, kun tää julkasu vähän myöhästyi. Mulla siis alkaa huomenna koulu ja todennäkösesti alan kirjottamaan/julkasemaan näitä lukuja 2 kertaa viikossa :) Kertokaa mielipiteitä tästä luvusta taas kommenteissa <3
Joulu
Louis
Päätimme lopulta viettää joulun Lontoossa, sillä perheeni Doncasterissa (äiti, isäpuoli, siskot jne) lähtivät viettämään joulua Kanarialle. He ottivat myös Emilyn mukaan, sillä halusimme kutsua kunnon kaveriporukan meille viettämään lomaa ja minun syntymäpäivääni.
"Louis, tuu alas!" Kuulin Sarahin huutavan, kun sohin hiuksiani peilin edessä. Puin vielä puvun takin päälle ja varmistin vielä peilistä, että takki ja paita istuivat hyvin.
"Noh mitä?" Kysyin kun rymistelin portaat alas keittiöön.
"Me unohettiin booli..." Sarah voihkaisi.
"Ai nii.. No mut onhan meil tota shamppanjaa sun muuta, eiks ne muka riitä vai neidille?" Kysyin lopulta naurahtaen ja keidoin molemmat käteni hänen lantionsa ymärille.
"Haha... hölmö. Tottakai riittää mulle, entä sulle? Näähän on kuitenkin sun 24 vuotis synttärit!" Sarah sanoi ja suutelimme.
"Näytät muuten tosi komeelta." Hän kuiskasi korvaani ja suutelimme uudelleen.
"Kiitos, mut kulta sä oot todella kaunis. Ihan ku missi." Sanoin huokaisten. Hänellä oli yllään valkoinen olkaimeton mekko ja upeat korkokengät. Sarahin tummat hiukset laskeutuivat hänen selkäänsä pitkin vapaina. Hän todella näytti kuin joltain missiltä, paitsi tuhat kertaa paremmalta.
Sarah
Kello oli jo lähemmäs seitsämää illalla ja suurin osa vieraista, tai kavereistamme oli saapunut viettämään Louisin syntymäpäivää. Melkein kaikki heistä olivatkin jäämässä yöksi. Vain muutama enää puuttui joukosta. Mukaan lukien Harry ja Kendall..
"Hyvää syntymäpäivää!" Louisin lapsuuden kaveri Matthew toivotti, kun ojensi tälle ison paketin.
Kävelin kettiön ikkunalle katsomaan jos etupihalla olisi ketään.
"Ketä sä ootat?" Niallin ääni kuului takaatani.
"Niall!" Huudahdin ja halasin tätä välittömästi.
"Hah, moi vaan sullekkin. Nii ja hyvää joulua." Hän sanoi nauraen.
"Kauan sä ot ollu siinä, miks en huomannu et tulit?" Kyselin hämmästyneenä.
"Tultii just poikien kaa samoihin aikoihin, kun meillähän on se yhteinen lahja." Niall sanoi vinkaten silmää.
"Nii joo. Mulla onkin se tuolla yläkerrassa. Mutta... Tuliks Harry teidän kaa?" Kysyin lopulta varovasti.
"Juu tuollahan se jotai juttelee Liamin kaa." Niall sanoi heilaauttaen shamppanja lasiaan olohuoneen suuntaan jossa Harry todella oli, jutellen Liamin sekä Zaynin kanssa. Hänellä oli musta puvun takki sekä paita. Tuijotin häntä jonkin aikaa, kunnes tajusin, että hänkin katseli minua, suoraan silmiin.
"Käyn hakee sen lahjan..." sanoin vaisusti Niallille ja lähdin reippaasti portaikkoon ja yläkertaan minun ja Louisin makuuhuoneeseen.
Läimäytin makuuhuoneen oven kiinni ja istahdin sängylle. Minun oli saatava henkeä. En ymmärrä miksi Harry saa ajatukseni vieläkin niin sekaisin. Pelkkä katsekkin nostattaa pulssini korkeuksiin.
Pitelin päätä käsieni välissä ja yritin rauhoittua, kunnes oveen koputettiin vaisusti. Nostin katseeni ovelle päin ja istuin ryhdikkäästi sängyllä odottaen, että ovi avautuisi.
Sen takaa paljastui kukapa muukaan kuin... Harry. Hän sulki oven perässään ja tuli istumaan viereeni sängylle.
"Sori jos häiritsen, mutta mun oli pakko tulla juttelemaan sun kaa." Hän sanoi ja hänen kasvoillaan oli vakava ilme. Näin että Harry oli tosissaan.
"Ei meil oo mitään juteltavaa.." Kuiskasin ja käänsin katseeni lattiaan.
"On. Ja paljon." Hän sanoi nopeasti.
"Harry.. Miks et vaan menis takasin alakertaan Kendallin luo ja jättäisit mut rauhaan." Sanoin ja nostin katseeni hänen silmiin.
"Ei Kendall oo täällä." Hän vastasi.
"Ai.." kuiskasin hämmentyneenä.
"Me erottiin." Harry töksäytti yhtäkkiä, pitäen edelleen katsekontaktin silmissäni.
En saanut sanaa suustani. Tuijotin vain häntä ja istuin hiljaa.
"Sano nyt jotain.." Harry rikkoi lopulta hiljaisuuden.
"Öhöm.. Mitä tohon nyt vois sanoa... Oon pahoillani?" Vastasin laimeasti.
"Etkä oo." Hän virsnisti
"Oon.. Tai en mä tiedä. Miksi sä edes kerroit tän mulle?" Kysyin.
"Koska sun on hyvä tietää..." Hän aloitti, mutta keskeytin lauseen.
"Harry jos sä luulet, että tää tieto muuttaa jotain sun ja mun välillä, niin ei.. Ei muuta." Sanoin nopeasti vakuutellen.
"Uskoks sä tota itekkään?" Hän kysyi.
"Mitäh?" Kuiskasin. Epävarmuuden pystyi kuulemaan äänestäni. Hän teki minut todella hermostuneeksi...
"Sarah.. Mä tiedän, että meillä on vielä jotain." Harry kuiskasi, tuli vielä lähemmäs minua ja laittoi kätensä selkäni taa.
"Harry..." Huokaisin ja suljin silmäni. En todellakaan enää tiennyt mitä halusin tai en.
Tunsin hänen lämpimän hengityksen niskassani, kun hän suuteli kaulaani. Siirsin päätäni hieman sivulle ja hetken kuluttua tunsin pehmeät huulet omiani vasten.
