Perfect together | Taekook // Yoonmin // FIN

[2]

Uusi osa! Vihdoin ja viimein 😅

~Tae

Olin huutanut lujempaa kuin oli tarkoitus. Olin vain säikähtänyt, että menisin liian pitkälle ja Jungkookille kävisi jotain.
Pidin kuitenkin pokerinaamani ja lähestyin hitain askelin poikaa, joka sai sydämeni tykyttämään lujempaa.
"Jungkook..." Sana tuotti minulle mielihyvää, kun sain sanoa sen.
"M-mitä nyt, Taehyung?" Jungkook sopersi ja palautti todellisuuden tajuni. Ajatukseni laukkasi tuhatta ja sataa kun poika sanoi nimeni. En tahtonut tätä tunnetta häneltä.
"Älä aiheuta minussa tätä tunnetta! Sinä pistät aivoni pyörälle ja sydämeni huutamaan nimeäsi, aina kun nään sinut!" Raivosin nuoremmalle pojalle, jonka silmäkulmaan muodostui kyynel. Minua satutti huutaa hänelle.

En mahtanut itselleni mitään, kun juoksin Jungkookin luo ja halasin tätä.
"Anna anteeksi, Jungkook." Kuiskasin hänen korvaansa. Poika työnsi minut kauemmaksi, kyyneleet valuen ja juoksi pois.

Jäin seisomaan nuoreen kesäyöhön, tuijottaen hänen peräänsä.

Kyynel vierähti poskelleni, mutta pyyhkäisin sen pois. Istahdin mutaiseen maahan ja itkin. Raotin pitkiä otsahiuksiani ja kuunvalo loisti kasvoilleni. Nousin ylös ja niiskautin kuuluvasti. Vihelsin heikosti ja pian iso saksanpaimenkoirani rynnisti paikalle. Nappasin sen hihnaan ja raotin porttia. Löntystelimme hiljaa kotiin metsän halki. Pimeässä se näytti pelottavalta.
Soitin laiskasti ovikelloa ja odotin jotakuta avaamaan.
Pian muistin ettei ketään ollut kotona. Kaivoin avaimia taskustani, mutten millään löytänyt niitä.
Kirosin. Vain minulle voisi käydä näin. Potkaisin harmistuneena ovea ja kaivoin puhelimeni esille. Selasin puhelintani, toivoen että löytäisin jonkun jolle pääsisi näin myöhään yöksi. Niin ja Lilithin, koiranikin pitäisi mahtua. Soitin parille ystävälleni, joille voisinkin ehkä päästä, mutta ei heille sopinut.

Sitten oli jäljellä vain Jungkook. Tiesin nyt, että heillä oli koira. Etsin hitaasti hänen nimensä luottelostani. Soitan hänelle, siten saan sen sovittua nopeammin... Eiei en pysty siihen, lähetän hänelle tekstarin.

"Unohin mun avaimet kotiin eikä meillä oo ketään, nii voinks tulla teille yöks?? Ja voiks Lilith tulla myös??" Odotin kärsimättömästi vastausta, vaikka poika ei ollut vielä edes nähnyt viestiäni. Tungin puhelimen taskuuni ja lyyhistyin kotioveni eteen.
Taskussani piippasi. Kaivoin kännykkäni nopeasti taskustani ja sen näytöllä oli viesti Jungkookilta.
"En ole varma..." Olin vihainen, eikö se voi vaikka kysyä vanhemmiltaan!
"Hei pliis! Mulla ei oo yöpaikkaa" Anelin tältä.
"Ööh...kai se sit käy..." Poika vastasi. Nousin seisomaan muistellen mihin taloon Jungkook oli mennyt silloin päivällä. Lähdin kävelemään vihellellen iloisena, siitä ettei minun tarvitse nukkua taivasalla. Tallustelin puiselle ovelle, jonka uskoin olevan Jungkookin ja koputin oveen. Pian ovi avautui ja sen takana seisoi Jungkook harmaassa ylisuuressa hupparissaan ja mustissa polvista revityissä farkuissa. Hän astui taaksepäin hermostuneesti päästäen minut sisälle, suureen valkoiseen tiilitaloon. Katselin ympärilleni, samalla kun riisuin kenkiäni.
"Voinko päästää Lilithin irti?" Kysyin vaivaantuneena. Jungkook nyökkäsi nopeasti vastaukseksi.

Jungkook esitteli minulle taloa kiusaantuneena, samalla kun Lilith tutustui taloon itse juoksemalla huoneesta toiseen.
Alhaalla ja ylhäällä oli vessa, keittiö sijaitsi olkkarin vieressä, plaa plaa. Olin kärsimätön ihminen, ja Jungkook oli varmasti huomannut sen jo.
Viimeisenä menimme Jungkookin huoneesen, hänellä oli pieni hyllykkö, harmaan sängyn yllä ja lattiiaa koristi valkea matto, puulattian päällä.
"Voimme tehdä sinulle sängyn heti, jos haluat." Jungkook melkein kimitti.
"Kiitos." Vastasin kireästi ja Jungkook lähti johdattamaan minua kohti varastoa. Varsto oli pimeä ja tunkkainen. Nostin patjan ja lähdin ulos varastosta Jungkook kintereilläni. Astuin hänen huoneeseensa ja levitin patjan keskelle lattiaa. Haimme vielä varastosta minulle tyynyn ja peiton. Jungkook huikkasi minulle menevänsä keittäämään teetä. Nostelin petivaatteeni patjalleni, ja lompsin Jungkookin perään alas. Ainakin Lilithillä ja Juniorilla oli hauskaa.
"Otatko teetä?" Jungkook kysyi hermostuneesti. Hymähdin vastaukseksi ja istahdin pienen pöydän ääreen. Poika kaatoi minulle tummansiniseen mukiin kuumaa vettä ja ojensi minulle teepussin.

Yritin käyttäytyä luontevasti, mutta se ei onnistunut, kun Jungkook tihrusti minua kulmiensa alta.

Kun olimme juoneet, kello näytti jo 22.00
"Voit mennä sänkyysi, minä käyn suihkussa." Jungkook mutisi kiusaantuneesti. Nostin käteni vastaukseksi ja astelin portaat ylös.

Heittäydyin sängylleni, nauttien tästä pienestä yksinäisyydestä. Kaivoin puhelimeni esille ja selasin Instagram kuvia toisensa perään.
Hei, mähän voisin seurata Jungkookieta! Keksin ja innostuneena kokeilin mahdollisia  nimiä. Jung_kook, Jungkook, _Jungkook, Jungkook_ yms.
En löytänyt hänen käyttäjäänsä mistään. Ehdin jo luovuttaa, kun näytölleni pomppasi; Jeon_Jungkook haluaa seurata sinua. Hyväksyin pyynnön ja tutkin hänen kuviaan.

Aika saman laisia kuin mullakin.  Ajattelin tyytyväisenä.

Selailin hetken, kun huomasin sixpack kuvan Jungkookin profiilissa. Avasin kuvan nopeasti. Kuva oli Jungkookin omista abseista.
Hrrr... Pääsisinköhän joskus näkemään ne...? Nuolaisin huuliani, kostuttaakseni ne ja vaihdoin kuvan, isorintaiseen naiseen.
"En kyllä haluis ton kaa joutua sänkyyn..." Mutisin hiljaa itsekseni. Pistin puhelimeni tyynyni alle ja nousin katselemaan Jungkookin huonetta lähempää.Yllätyin. Jungkookilla oli kokonainen kukkakaarti ja kaikki ne olivat hyvässä kunnossa. Minulla oli pari kasvia ja nekin olivat kuolemaisillaan.

Istahdin takaisin sängylle tylsistyneenä. Pian Jungkook ilmaantui huoneeseensa, päällään harmaat shortsit ja valkoinen, yli iso t-paita.
Vedin hupparini pois ja heitin sen patjani jalkopäähän. Jungkook silmäili litteää vatsaani, josta vähällä treenillä, saisi kunnon sixpackin. Kääriydyin peittooni ja asettauduin mukavasti. Jungkook kömpi omaan sänkyynsä ja laski päänsä tyynylle.

Kello on 5.34 enkä minä ole saanut unta... Jungkook on nukkunut siitä asti, kun kävimme rauhottumaan. Hän on niin söpö nukkuessaan. Olen antanut tunteilleni vallan, kun astelen hitaasti nukkuvan pojan luo. Hänen hiuksensa ovat täydelliset, silloinkin kun ne törröttävät joka suuntaan. Kävin makuulleni Jungkook viereen, pidellen tästä kiinni kuin pieni tyttö, liian isosta lelustaan.
Tipautin parin kyyneleen, siitä onnesta, että sain olla näin lähellä Jungkookia. Hän rauhoitti minua ja tunsin itseni pieneksi.
Lopulta päästin irti ja vastahakoisesti raahauduin omaan sänkyyni. Hymyilin vielä nukahtaessani.

|854|

Hihii c":

♡ Kiitos lukijoille ♡