Perfect together | Taekook // Yoonmin // FIN

[9]

Sori ettei oo tullu pitkään aikaan osaa, mut joulu ja on ollu muutaki menoo...

// Uh ja kiitos yli 200 lukijasta❤

~Jungkook

Hyvästelin Taen kanssa iloisen kolmikon, Namjoonin, Seokjinin ja Hoseokin.

"Kello on varmaan jo jotain kymmenen," Tae huokaisi ja veti avaimen taskustaan.
"Miks mä en saa ikinä säilyttää avainta?" Kysyin muka surullisena ja painoin suupieleni mahdollisimman alas. Tae jätti vastaamatta ja sen sijaan avasi oven rauhallisesti. Kävelin harmistuneesti Taen perässä sisään ja potkin kenkäni jalasta.
"Oho, kello on jo melkein yheksän!" Tae mutisi ja tepasteli tietokoneellen.

Ai niin! Taen salarakas. Tuumin ja tassuttelin pojan viereen. Hän istuutui tuoliin ja seurasin esimerkkiä.

Tuijottelimme mustaa ruutua hetkisen, kunnes näyttö meni päälle. Koneen alanurkkaan pomppasi soittopyyntö henkilöltä; Rakas♡. Tae klikkasi sitä selvästi tyytväisenä ja näytölle aukesi videopuhelu. Ruudun toisella puolella oli tummahiuksinen naisen alku. Katselin hiljaa vierestä, kun he puhuivat täysin turhista asioista. Huokaisin tylsyydestä, laskiessani pääni käsieni varaan.

Siinä hiljaisen puheensorinan lomassa, ehdin miettiä monia asioita.
Vaikka kamppailin sitä vastaan, aina ylös nousi sama ajatus. En koskaan voi saada Taehyungia. Yksinäinen kyynel putosi poskelleni. Pyyhkäisin sen pois ja vaihdoin asentoani risti-istuntaan. Taehyung tuijotti minua odottavasti ja katsoin häntä kysyen takaisin.

"Ei se tainnu kuunnella meitä," Taehyung tuhahti näytölle ja kääntyi sitten takisin minuun.
"Tässä on mun tyttöystävä, Lisa. Voitko esittäytyä sille?" Tämä tiuskaisi.
"Ah joo," mutisin.
"Oon Jungkook ja oon ihastunu Taehen." Köhin.
"Sori tää yskä..." peittelin. Tae katseli minua epäilevästi.
"Mut siis olin sanomassa et oon Taen kämppis," hymähdin.
" Okei..." Lisa mutisi hämmentyneenä.
"P-pitääkäydävessassa," suhahdin Taen korvaan ja lipesin paikalta. Hän vilkaisi perääni, mutta käänsi päänsä sitten takaisin koneeseensa.

Lampsin hermostuneena vessaan, lukiten oven ja rojahdin kiinni olevalle pöntölle.

Nyt huippasi. Ajatukseni eivät toimineet kunnolla ja käteni olivat kananlihalla. Huohotin raskaasti, kuin olisin juossut äsken maratonin. Veri ei osannut päättää menikö se jaloissani ylös, vai alas. Sydämeni jätti lyöntejä välistä. Suljin silmäni ja nousin seisomaan. Haapuilin kohti peilikaappia kädet täristen. Avasin sen hitaasti ja tutkailin sisältöä. En nähnyt mitään, mitä olisin tahtonut löytää.
"Hitto," sihahdin ja suljin oven.

Mielessäni kävi ajatus siitä, miten sairasta tämä on, mutten välittänyt.

Löin nyrkilläni peilin rikki, saaden lukuisia haavoja rystysiini. Nostin suuren sirpaleen silmieni tasolle ja tarkastelin sen pintaa.
"Tämä käy," kuiskasin ja sivelin terävällä kulmalla rannettani.

|V I I L T E L Y Ä|

Painoin terällä ihoani. Muotoilin kirjaimia käteeni. TaeTae♡

Kun lopputulos miellytti minua, laskin sirpaleen kädestäni. Istahdin takaisin pytylle ja huokaisin.

Mitä rakkaus voikaan tehdä?

Verta tuli ja tuli. Sen virta ei loppunut ikinä. Yritin tyrehdyttää vuotoa paperilla, vaan eihän se auttanut.

Verenhukka sumensi näkökenttäni ja toi sinne mustia läiskiä ympäriinsä. Tajuntani sumeni hetki hetkeltä. Kuulin jonkun rämpyttävän ovea.

"Tae~" kuiskasin.

~Tae

Jyskytin ovea hädissäni.
"Jungkook, oot ollu siellä jo tunnin!" Huusin pojalle, jonka oletin olevan sisällä.
"Jungkook vastaa!" Karjuin.