Perfect together | Taekook // Yoonmin // FIN

[7]

Ähh APUA! Teitä on jo sata lukijaa/silmää! Kiitos ihan sikana!❤

~Yoongi

Värähdin. Minun ja Jimin olisi pitänyt päätyä samaan huoneesen!

Rehtori laski Jiminin ja Jungkookin huoneen avaimet pöydälle ja nosti toiset avaimet. Hän selasi hetken luetteloaan ja nosti sitten katseensa ylös.
"Taehyung ja Yoongi," Hän puhui rauhallisesti ja törkkäsi avaimet Taelle.

Kävelin rehtorin pöydän luokse ja kumarruin sen yli tarkastellakseni rehtorin ruskeita silmiä.
"Enks mä ja Jimin voitas olla samassa huoneessa?" Kysyin naiselta hermostuneesti.
"No minä pelkään että tekisit jotain pahaa tälle ihastuttavalle nuorelle pojalle," tämä tönkäytti ja painoin hampaani yhteen.

"Ei Yoongi koskaan tekis mulle mitään pahaa!" Kuului Jiminin vinkaisu selkäni takaa. Nainen katsoi tähän kummastuneena, mutta käänsi katseensa sitten takaisin minuun.
"No en nää mitään syytä siirtää teitä yhteen," Rehtori puhui, kuin ärsyyttääkseen minua. Oli viimeisen valttikortin vuoro.

"No siis siks ois kiva ku me ollaan.." vedin henkeä ja katsoin Jiminiin joka nipisti huulensa yhteen.
"Olette mitä?" Nainen kysyi ystävällisesti ja hymyili ärsyttävää hymyään.

"Ollaan yhessä," sopersin niin hiljaa, että tuskin edes minä kuulin sen.
"Olette anteeksi mitä?" Nainen höristi korvaansa ja katsoi minuun.
"Ollaan yhessä," sopersin vielä hiljempaa. Naiselta taisi kärsivällisyys loppua, sillä hän kivahti; "En kuullut mitään!"

Minua ärsytti ja olin räjähtämis pisteessä.
"Ollaan yhes!" Karjuin rehtorille ja huojennuksen aalto pyyhkäisi ylitseni. Nainen katsoi minua ja Jiminiä vuorotellen ihmeissään.

"Onnee!" Jungkook hihkaisi ja halasi minua takaapäin.
"Joo, onnee!" Seokjin toivotti.

Kun onnettuloiden hyökyaalto oli poissa, rehtori puhui taas.
"Siinä tapauksessa, tässä," Nainen sihahti ja nosti ensimmäisen avaimen eteeni. Nappasin sen ja nousin kyyrystäni, Jiminin luo.

"Sitten täytyy vaihtaa myös Taehyung ja Jungkook yhteen," Rehtori huokaisi ja nojasi käteensä. Hän katsahti kysyvästi poikiin ja Tae säpsähti.
"Käy se ainaki mulle," Jungkook sopersi. Tae nyökäytti päätään ja puristi avaimia kädessään.

" Hyvä," rehtori vastasi ja käänsi päänsä loppuihin poikiin.
"Hoseok, Namjoon ja Seokjin," hän kysyi ja nosti viimeisen avaimen. He katselivat toisiinsa hyväksyen ja Seokjin kiiruhti rehtorin luo napatakseen avaimen.

"Huoneenne ovat 156, 157 ja 158!" Rehtori huusi peräämme, kun olimme poistumassa. Huikkasin vastaukseksi ja tunkeuduin ulos viimeisenä, sulkien oven perässäni. Lähdimme kulkemaan kohti tiilistä asuntolaa rivissä, kuin koko koulun kuninkaat. Minulla oli huppu päässä, niin kuin myös Namjoonilla ja Taehyungilla. Jimin piti päällään vaaleanpunaista huppariaan, jonka olin antanut hänelle viime vuonna synttärilahjaksi. Jungkookilla oli ylisuuri valkea t-paita ja Seokjin piti valkoista kauluspaitaansa. Hoseokilla oli taas räikeän värinen villapaita, jonka hänen isoäitinsä oli neulonut.

Nappasin Jiminin pienestä kädestä kiinni ja jatkoin matkaani välittämättä muiden koululaisten katseista. Jimin puristi kättäni hermostuneesti ja vilkaisin pienikokoiseen poikaan.

| 425 |

ANTEEKSI TÄSSÄ NYT MAILMAN LYHYIN OSA, JOKA KAIKEN LISÄKSI TULEE N. 3 VIIKKOA MYÖHÄSSÄ!

SORI

♡ Kiitos lukijoille ♡