Perfect together | Taekook // Yoonmin // FIN

[5]

HIHHII

~Jungkook

En ollutkaan varma pitäisikö minun pitää Taeta kädestä. Nielaisin hermostuneesti ja puristin pojan kättä omassani.

Tae otti askeleen eteenpäin ja seurasin tätä perässä. Tae oli niin rohkea! Kannustin itsenikin kävelemään reippaasti. Keho liikkui vaikka mieli tahtoikin vain jäädä seisomaan. Kuulin kotoisaa puheen sorinaa keittiöstä ja haistin lämpimät sämpylät. Katsahdin Taehen joka tahtoi päästä keittiiöön tällä punaisella minuutilla. Puristin Taen kädestä lujempaa, melkein rikkoen tämän luut.

Hermoni pettivät, juuri kun olimme astumassa keittiöön. Vetäisin käteni irti ja työnsin Taen nurkan taakse. Kiiruhdin keittiiöön ja vaihdoin itselleni väsyneen ilmeen. Eikös elämä olekkin pelkkää valhetta? Kyselin itseltäni uudestaan ja uudestaan.

"Namm!" Hihkaisin iloisesti, peitellen sitä tunteiden pyörremyrskyä, joka raivosi sisälläni. "- Kuka teistä muka osaa leipoa?" Jatkoin antaen katseeni kiertää jokaisen pojan kohdalta.
"Minä nämä leivoin," Seokjin hymyili ja käänsi pekonisuikaleita pannulla. Nappasin lautasen käsiini ja lähdin hakemaan pekonia, kun vahva käsi painautui olkapäälleni.
"Sinä, herraseni tulet mukaani!" Tae mutisi ja veti minut ulos keittiöstä. Yritin rimpuilla karkuun, mutta Tae tarttui minuun toisellakin kädellä.
"Mistä on kyse!" Tae raivosi minulta.
"Täh?" Kysyin viattomasti. Poika katsoi miuun "oletko tosissasi" - ilmeellä.

~Tae ( en yleensä vaihtais mut olin vahingos kirjottanu ton Taen nk:ks jtn... )

"Namjoonin puheissa on perää! Sinä ja minä vilkuilemme koko ajan toisiimme ja nyt sinä tahdot pitää kädestäni kiinni! Oletko ihastunut minuun vai mitä!?" Tenttasin Jungkookilta, jätin kuitenkin sanomatta miten pihkassa olin häneen.

"Siitä minun pitikin puhua puistossa!" Jungkook raivosi takaisin. "-Eikä nyt ole ehkä paras hetki riitelyyn!" Tämä jatkoi, ennen kuin olin kerennyt edes reagoimaan edelliseen lauseeseen. Jungkook kääntyi lautanen kädessä ja marssi takaisin keittiiöön. Katselin hölmistyneenä hänen jälkeensä ja laahustin lopulta itsekkin keittiöön.

Jungkook oli siellä ahtaamassa sämpylää suuhunsa, samalla kun voiteli jo toista. Nappasin itselleni lautasen kaapista ja kiirehdin Seokjinin luo hakemaan pekonia.
"Tuotko mullekki?" Jungkook huikkasi ja keskittyi sitten jo kolmanteen leipäänsä.
"Joo," tuhahdin ja pyörätin silmiäni, Seokjinin lapatessa lautaselleni pekonia.
Istahdin pöytään ja siirsin puolet lautasellani olevasta pekonista Jungkookille. Nappasin haarukan käteeni ja tökin rasvaista pekonia, vailla ruokahalua.
"Noh, mikäs sulle tuli?" Seokjin kysyi istahtaessaan viereeni.
"Ähh, ei mikään." Huokaisin ja tökkäsin haarukkani kiinni yhteen pekoneista. Nostin sen silmieni tasolle ja tarkastelin sen rasvaista ja rapeaa pintaa, ennen kuin tungin sen suuhuni. Nielaisin sen nopeasti, jotten edes maistaisi sitä rasvakerrosta. Junkook katsoi minua kysyvästi ja työnsin koko lautasen tälle.
Huokaisin ja nappasin sämpylän käteeni. Pyörittelin sitä tylsistyneenä ja näykkäsin siitä pienen palan.

"Ei ole nälkä," mutisin ja laskin sämpylän pöydälle.
"Kiitos ruuasta," Poistuin pöydästä vähin äänin, kädet housujen taskuissa. Nousin rappuset ylös ja heittäydyin sängylleni, selaamaan puhelintani. Minulle ehdotettiin tanssikoulua. En tiedä mikä minuun iski, mutta innoistuin välittömästi ja pomppasin pystyyn. Syöksyin alas esittämään ideani muille.
"Lähetäänkö tanssikouluun, siis ku sinne ilmottautumine päätty iha just..." Pompin paikoillani hysteerisesti.
"Näytähän," Seokjin naurahti ja nappasi puhelimeni kädestäni.

"Käy ainakin mulle," Jimin sanoi hymyillen.
"Jos Jimin lähtee sit lähen mäki," Yoongi lausahti välinpitämättömästi. Muut nyökyttelivät päitään tyytyväisinä.
"Meen sit ilmottaa meijät!" Hihkaisin.

"...ja Park Jimin tahtoisivat osallistua kyseiseen opetukseen." Lähetin hakemuksen ja sieltä vastattiin myönteisesti.

"Onnenpäivämme!" Huusin ja hyppelin riemuissani taloa ympäri.

~Jungkook ( takasin )

"Päästiinkö me oikeesti läpi?" Hoseok kikatti tyytyväisenä.
"Ei ois meistä uskonu," Yoongi naurahti. Hymyilin hämmentyneenä. Olimme päässeet läpi!

"Hopihopi sitten pakkaamaan!" Seokjin hoputti ja työnsi meidät ulos keittiöstä.

Hyvästelimme ja sovimme näkevämme bussilla kello 14.30, eli puoli tuntia ennen bussin lähtöä.

"Heippa Juniori!" Silitin pienen koiran mustanruskeaa pehmeää turkkia. "Nähdään sitten... joskus," Hyvästelin haikeasti ja astuin ulos ovesta raikkaaseen ilmaan.

Kävelin nopein askelin bussipysäkille ja näin Taen jo istuskelemassa siellä.

"Moi!" Huusin Taelle ja heilutin kättäni. Poika nosti katseensa puhelimestaan ja hymyili vastaukseksi. Istahdin Taen viereen, samalla kun hän tunki puhelintaan taskuun.

Istuimme hiljaa vierekkäin. Tae tarttui käteeni ja katsoi syvälle silmiini.
Kului minuutti ja toinen.
Oli vain me kaksi.
Käsikädessä.

| 623 |

Anteeksi nyt tuli erittäin lyhyt osa, kun oli sopiva hetki laittaa stop... Ääähh ANTEEKSI ANTEEKSI

♡ Kiitos lukijoille ♡