Perfect together | Taekook // Yoonmin // FIN

[14]

~Taehuyng

Oli kulunut kolme viikkoa tapahtuneesta välikohtauksesta. Minä ja Jungkook emme saaneet tanssia 'vammojemme' takia, mutta kävihän se näinkin. Olin itseasiassa eronnut tyttöystävästäni herätessäni, jättänyt naisen kylmästi viestillä ja jatkanut elämääni.

Hymyillen ladoin nuudeleita lautaselleni, Jungkookin tökkiessä selkääni kärsimättömästi. Naurahdin pojalle ja siirryin pöytään syömään. Hän nappasi loput ruoasta ja istahti vastapäätä minua. Katselin hetken höyryävää annostani, kunnes kävin sen kimppuun. Söimme hiljaa ruokamme loppuun ja tylsistyneenä tökin tyhjää lautasta.

"Käydäänkö hakemassa lähikaupasta jälkkäriä?" Jungkook rikkoi hiljaisuuden. Nyökkäsin vastaukseksi ja keräsin tyhjät posliiniastiat pöydältä. Jätin ne tiskipöydälle ja siirryin 'eteiseen' laittamaan kenkiä jalkaan. Kävelimme vaitonaisena kauppaan ja siirryimme keksi-osastolle. Poika nappasi käteensä porkkanakeksejä ja ojensi niitä minua kohti.
"Mitäs nää oikeen on?" kysyin hämilläni ja otin paketin käteeni.
"Porkkanakeksejä daa", poika hymähti ja nappasi rasian takaisin itsellen. Nostin toista kulmakarvaani ja epäuskoinen ilme koristi kasvojani.
"Sä oot kyllä yks iso Kookiporkkana", naurahdin ja pörrötin Jungkookin hiuksia. Poika pyöräytti silmiään ja lähti kävelemään kassalle päin. Hymyilin hänen peräänsä ja sulloin Oreo-paketin koriin, jossa oli jo ainakin kilo karkkia, neljä donitsia, viisi sipsipussia ja kahdeksan suklaalevyä. Astelin Jungkookin perään kassalle ja maksoin ostoksemme. Olimme sopineet että minä ostaisin kaiken makean, ja Jungkook 'oikean ruuan'. Toisin sanoen pitsan ja nuudelit. Voisi luulla minun saaneen halvemman osion, mutta kämppikseni ahtasi itseensä hirveän määrän sokeria ja silti pysyi timminä. Mahdotonta? Ei hänelle.

Kotona laskin ostoskassin tuolille ja Jungkook alkoi nostelemaan herkkuja pöydälle. Hymyilin pojalle ja avasin karkkipussin. Hän hymähti ja heitti muovikassin nurkkaan, jossa lojuivat kaikki muutkin muovipussit. Nappasin pussista pari hedelmäkarkkia ja asetin ne kielelleni. Imeskelin karkkeja tovin silmät kiinni, kunnes nielaisin ne kaiken maun hävitessä.

Avasin silmäni ja huomasin kaikkien herkkujen hävinneen pöydältä. Paitsi salmiakkien, siis karkkien joista Jungkook ei pitänyt.

Tallustin muka vihaisena makuuhuoneeseemme ja tyrkkäsin ovea niin että se aukesi. Sängyllä makoili suklaanruskeitten hiuksien omistava poika ympärillään kaikki karkit, donitsit, sipsit ja suklaalevyt. Ristin käteni ja nostin toista kulmakarvaani 'vihaisena'.  Tämäkö oli hänen versionsa romanttisista ruusuista ja kynttilöistä?

Jungkook veti kasvoilleen en se minä ollut - hymyn ja piilotti 'näkymättömästi' sipsipussin selkänsä taakse. Pyöräytin silmiäni ja kömmin hänen viereensä. "Katotaan joku leffa", tämä vinkaisi ja kaivoi puhelimensa taskustaan. 

Etsimme ainakin vartin hyvää leffaa Netflixistä, kunnes näytölle pomppasi varoitus 20% akusta. Poika huokaisi ja jatkoi selaamista.

Lopulta päädyimme katsomaan Men In Black, MIB, nimisen elokuvan. Siinä agentit suojelivat avaruusolioilta ihmisiä ja toisin päin.

Leffan puolivälissä akku loppui ja katsoimme turhautuneena mustaa näyttöä. Huokaisin ja kauhaisin sipsikeon suuhuni. Vierelläni pötköttävä Jungkook mussutti jo kolmatta suklaakuorrutteista donitsiaan ja strösseleitä suklaakastikkeessa löytyi varmaan pojan suupielistä enemmän kuin tämän vatsasta. Tökkäsin turhautuneena poikaa ja tämä katsoi minua kummastuneesti. Hymähdin tälle ja tökkäsin Jungkookia uudestaan. Tämä tökkäsi takaisin turhautuneena ja tästä alkoi mailman suurin tökkimissota.

Lopulta makasin pojan päällä ja ahtasin hänen suuhunsa porkkanakeksiä. Jungkook nappasi takaraivostani kiinni ja veti päätäni. Päästin keksistä irti ja yritin riuhtoa hänen käsiään irti jolloin huuleni huuleni osuivat keksin reunaan. Nappasin hampaillani siitä kiinni ja yritin tunkea sen syvemmälle pojan suuhun.

Tietenkin keksi katkesi ja huulemme kohtasivat. Jungkookin pehmeitä ja lämpimiä huulia maustoi pienet porkkanakeksin palaset. Poika punastui totaallisesti ja nuolaisi muruset huultemme välistä. Näykkäisin hellästi hänen alahuultaan ja kuulin Jungkookin huokaisevan hiljaa. Siitä poika punastui vieläkin enemmän, enkä voinut kuin hymyillä pojan suloisuudelle.

Hetken pilasi oveen koputus, joka sai minut murahtamaan ärsyyntyneenä. Nousin Jungkookin päältä ja varoen lattialle pudonneita sipsejä kävelin ovelle. Haroen hiuksiani avasin oven, jonka takana seisoi hymyilevä kaksikko, Jimin ja Yoongi.

"Joku on tainnut saada", Yoongi naurahti ja nosti epäilevästi kulmakarvojaan. Katsoin poikaa oletko tosissasi - ilmeellä, Jiminin kikattaessa vieressä, kuin viisivuotias tyttö. Jungkook kömpi huoneestamme hiukset vielä enemmän sekaisin, vaatteet rypyssä ja huulet turvonneina.

Vittu

Yoongi hörähti ja astui sisälle vetäen Jiminin mukana. Tätä poika ei unohtaisi.
"Me vaan syötiin herkkuja ja katottiin leffaa niin kauan ku akku kesti", murahdin pojille ja esittelin heille kaikkialle levinneitä karkkeja ja sipsejä. Jimin pyöräytti silmiään Yoongin taputtaessa Jungkookia olalle.
"Niin, niin", Yoongi nauroi.

"No miks te ees tulitte?" Jungkook kysäisi ja nojasi seinään.
"Niin! Me tultii keskeyttämään teijän puuhat koska teitä ei näkynyt piknikillä", Jimin vastasi ja työnsi kätensä pinkin hupparinsa taskuihin.
"AINIIN se piknik!" Jungkook hihkaisi ja kaappasi lattialta avaamattoman suklaalevyn.
"Hups", naurahdin ja nostin puolityhjät sipsipussin käteeni.

Ulkona istui jo kärsimättömän näköiset Namjoon ja Hoseok. Seokjin asetteli vihellellen omenanpaloja lautaselle ja läpsi välistä jommankumman pojan käden pois. Hoseokin ilme kirkastui pojan huomatessa Jungkookin kädessä olevan suklaalevyn. Yoongi ja Jimin istuivat viltille ja kaivoivat mansikkarasiat Yoongin repusta. Istahdin maahan ja laskin sipsipussin viereeni. Namjoon vetäisi esiin kolme limupulloa ja pojan hymykuopat ilmestyivät tämän hymyillessä. Seokjin asetti omena-lautasen kaikkien keskelle ja Hoseok hyökkäsi niiden kimppuun.
"Hei!" Jimin kiljaisi ja yritti saada edes yhden omenasiivun.

Kun ruoat oli syöty, päätettiin siirtyä sisätiloihin nousevan kylmyyden vuoksi. Ei ollut mikään lämpimin kesä. Kaikki pojat änkeytyivät Hoseokin, Seokjinin ja Namjoonin asuntoon. Minä ja Jungkook löysimme paikan sohvalta, Hoseok vieressämme. Namjoon ja Seokjin olivat hakeneet itselleen tuolit keittiöstä ja Yoongi ja Jimin istuivat sylikkäin lattialla.

"Pelataanko totee?" Hoseok rikkoi hiljaisuuden.
"Joo!" Jungkook hihkaisi ja muutkin nyökyttelivät.
"Pelataanko pienellä tvistillä?" Namjoon kysyi viekas ilme kasvoilla.
"Okei..." vastasin ja katsoin kysyvästi poikaa.
"Pitää riisua joku vaate jos ei haluu vastata?" Yoongi ehdotti pörröttäen Jiminin hiuksia.
"Joo käy", Jimin nauroi ja pussasi pikaisesti Yoongia poskelle.

Söpöä

Hymyilin parille ja nojasin käteeni.
"Okei no alotetaan sitte", Seokjin hihkaisi ja veti yhden tyhjistä limupulloista selkänsä takaa. Hän pyöräytti pulloa, joka osui vinoon minun ja Jungkookin välille. Yskäisin kiusaantuneeksi ja poika siirsi 'huomaamattomasti' jalallaan pullon minua kohti.
"Totuus vai tehtävä?" Hoseok kysyi.

"Totuus", vastasin lopulta ja nielaisin. Yoongin ilmeestä näki mitä oli tulossa. Jimin naurahti ja Namjoon katsoi paria oudosti.
"Millon sait viimeks", Yoongi tivasi ja veti Jiminin lähemmäs itseään.
"Oisko siitä nyt noin kuus kuukautta", vastasin helpottuneena ja pyyhkäisin hiukseni silmiltä. Yoongi ja Jimin mulkaisivat minua epäuskoisena, mutta väläytin heille viattoman hymyn ja peli jatkui...

|969)

( heheh)

HELLO AGAIN (:
Juu mä jostain oon saanu taas inspistä ja kirjottelen vähän tiheenpään tahtiin😘 Mut nähään ens luvussa tai jossain mun mauttomassa kommentissa :3

Pai

Kiitos lukijoille❤️