Perfect together | Taekook // Yoonmin // FIN

[6]

:"D

~Jimin

Kävelin Yoongin kanssa, -poikaystäväni kanssa,- kohti bussipysäkkiä. Yoongi oli kysynyt minua omakseen vasta hetki sitten, mutta tunui siltä kuin olisimme olleet aina yhdessä.

Näin jo kaukaa, kuinka bussipysäkillä istuivat kaksi poikaa, Tae ja Jungkook. He pitivät toisiaan käsistä hymyillen. Olin iloinen heidän puolestaan.

"Hei Tae ja Jungkook!" Hihkaisin vilkuttaen heille.
"Moi!" Jungkook vastasi, vähintään yhtä iloisesti.
Istuin Jungkookin ja Taen väliin, niin että Yoongikin mahtuisi. Tae kuitenkin käveli hermostuneesti Jungkookin luokse ja istui tämän oikealle puolelle. Hymyilin heille myöntävästi ja kapusin Yoongin syliin. Yoongi kietoi kätensä ympärilleni suojelevasti.

Namjoon, Seokjin ja Hoseok kävelivät meitä kohten, jokainen nenä kiinni puhelimessaan. Huokaisin ja pudistelin päätäni.

Hoseok törmäsi tolppaan ja kaatui rähmälleen maahan. Jungkook kikatti huvittuneena tapahtuneesta. Nauroin vapaasti, hymyillen leveintä hymyä, jonka osasin. Jopa Yoongin vaaleat huulet kääntyivät kohti taivasta, paljastaen valkoiset hampaat.

"Ei se ny nii hauskaa ollu!" Hoseok kivahti rämpiessään ylös kuraisesta maasta.
"Voi kyllä oli!" Tae naurahti. Ylipositiivisen Hoseokin suupielet hipoivat maata, kun tämä tallusti Namjoonin ja Seokjinin perään.

"Älä ota ittees," Kannustin murjottavaa poikaa. Hoseok hymähti vastaukseksi ja nosti kätensä puuskaan. Yoongi pyöräytti silmiään turhautuneena.

"Bussi tulee!" Jungkook hihkaisi osoittaen horisonttiin, bussin tulosuuntaan. Nousin seisomaan innoissani ja tirkistelin pitkälle tielle, joka kaartui kohti metsää. Näin kirkkaan punaisen kaksikerroksisen bussin, jonka takaosasta tahdoin paikat.

Bussin lähestyessä nappasin reppuni selkään ja laukkuni olle. Ryntäsin bussiin sisälle Jungkookin kanssa kilpaa. Innoissani katsahdin Yoongiin, ja  tämä vastasi räpäyttämällä silmiään myötätuntoisesti. Juoksin bussin takaosaan, mutta pysähdyin, kun näin että taaimmaiset paikat olivat varattu.

Ja ketkäs siellä istuivatkaan, rotansyömät kiusaajani! En nähtävästi pääse eroon heistä mitenkään. Kaikki viisi olivat yrittäneet lähennellä minua, mutta Yoongi oli onneksi tullut väliin.
Huokaisin ja Yoongi laski kätensä olalleni.
"Kuule voiaan mennä myös ylös," Seokjin lohdutti raahaten jo matkalaukkuaan ylös.
"Okei," marisin ja käännyin kohti rappusia.
"Heyyy! Jimin! Miks et tänne tuu!" Kiusaajani karjuivat ilkkuen bussin päästä. Pyöräytin silmiäni kyllästyneenä.
"Ei se teille kuulu!" Huusin takaisin, mutta ääneni kuulosti pieneltä ja vinkuvalta. Kiusaajani vilkuilivat toisiinsa, kuin miettien selviäväistkö he meitä vastaan. He tiesivät että Yoongi voittaisi jokaisen, jos he olisivat yksin.

Näytimme neljän hengen porukalta, kun Namjoon, Tae ja Hoseok seisoskelivat ovella päästäkseen sisään. Kolme kiusaajistani nousivat seisomaan ja vetivät loputkin ylös.

Se oli menoa.

( kuvitelkaa seuraava kohtaus hidastettuna )

He kävelivät hitaasti meitä kohti, kuin olisivat kuninkaita. Tiputin laukkuni maahan ja Yoongi astui vierelleni ahtaassa bussissa. Hoseok ja Namjoon käärivät hihojaan, kädet nyrkissä. Jungkook ja Tae astelivat kohti meitä vihaiset ilmeet kasvoillaan. Seokjin hypähti portailta alas.

Kiusaajillani meni luu kurkkuun heidän huomataessaan, että meitä olikin enemmän. Yoongi käveli joukon "johtajan" luo ja tarttui tätä kauluksista.
"Sun elämä on varmaan aika kusesta, ku oot tollane kusipää!" Yoongi raivosi ja löi tätä nyrkillä kasvoihin.

"Mee nyt, äläkä palaa," Yoongi uhkasi ja päästi murjotun pojan matkoihinsa.
"Sen siitä saa ku uhkailee mun kavereita..." Yoongi mutisi, pyyhkien poskeaan kädellään. Juoksin halaamaan Yoongia hymyillen onnesta.

"Kiitos," sopersin tietäen, etteivät kiusaajani kävisivät kimppuuni hetkeen. Poikaystäväni nosti minut syliinsä ja otti laukkuni maasta. Hän kantoi minut vapautuneille paikoille bussin takaosaan. Kun hän laski minut maahan, yritin antaa pojalle kiitospusun, mutta hän oli liian pitkä. Jungkook naurahti, istuessaan Taen viereen.

"Istuhan nyt," Seokjin komensi, laittaessaan omaa paikkaansa kuntoon Hoseokin ja Namjoonin välissä. Huokaisin ja istuin Jungkookin viereen. Yoongi istui toiselle puolelleni, kun oli työntänyt laukut ylös lokeroihin. Hoseok kaivoi repustaan kuulokkeitaan, samalla kun Seokjin hössötti Namjoonille turvavöiden turvallisuudesta. Jungkook ja Tae olivat jo katsomassa jotain leffaa Netflixistä, jakaen yhdet kuulokkeet. Yoongi oli löytänyt kirjansa ja luki sitä keskittyen täysin sen sisältöön.
Kaivoin puhelimeni taskustani, jotta voisin selvittää yhden tietyn hankalan tason.

Kului puoli tuntia, bussi körötteli hiljaa. Laitoin puhelimeni pois, sillä muuten tulisi huono olo. Hoseok näytti erittäin pahoinvointiselta, mutta tuijotti silti puhelintaan, nenä kiinni ruudussa. Tae oli nukahtanut ja Jungkook tökki häntä tylsistyneenä. Seokjin ja Namjoon vetivät sikeitä, nojaten toisiinsa. Päätin itsekkin ottaa pienet tirsat ja suljin silmäni rauhallisesti.

...

"Herää Jimin! Ollaan perillä!" Kuului Yoongin kärsimätön ääni. Räväytin silmäni auki ja näin ikkunasta ison vihreän nurmikon, jonka keskellä lepäsi pieni lampi. Nurmelle oli myös istutettu pari vaahteraa sinne sun tänne. Itse koulurakennus oli punaisesta tiilistä rakennettu ja se oli kaksi-kolmekerroksinen. Puinen asuntola oli aivan koulun vieressä ja niiden välille oli rakennettu värikäs käytävä.

Nousin seisomaan ihmetyksestä ja käännyin katsomaan Yoongia.
"Tässäkö ihanuudessa me vietetään seuraava vuosi?" Kysyin, vain varmistaakseni asian.
"Tässä," Seokjin vastasi ja ojensi minulle laukkuni. Hymyilin ilosta, Jungkookin ja Hoseokin kanssa. Varmaan elämäni ihanin päivä! Suljin silmäni ja unelmoin, kaikkea sitä mitä meille seitsemälle voisikaan täällä tapahtua. Nappasin reppuni ja tanssahtelin ulos tunkkaisesta bussista.

Juoksin kärsimättömästi koulun pääovien eteen. Hypin hysteerisesti paikoillani, odottaessani muita. Jungkook ehti vierelleni ensin ja muut tulivat perästä. Työnsin koulun painavat ja suuret ovet auki ja astuin sisälle. Portaita lähti joka suuntaan ja ovia oli kaikkialla. Kävelimme eteenpäin kohti opettajien huonetta.
"Tuolla on rehtorin kanslia," Namjoon sanoi. "- Kerrankin ollaan menossa sinne jostain muusta syystä ku puhutteluun," Namjoon jatkoi tönien Hoseokia. Tämä virnuili ja tönäisi takaisin.
"Lopettakaa!" Seokjin kivahti ja sulloutui Namjoonin ja Hoseokin väliin.

Tae käänsi rehtorin kanslian oven kahvaa ja avasi oven.
"Tervetuloa!" Meitä puhutteli lämmin nais-ääni. "- Olette varmaan ne seitsemän poikaa jotka ilmoittautuivat viime tipassa."
"Kyllä," Yoongi lausahti, nojaten oveen, huppu päässä.
"Nuori herra, ottaisitteko huppunne pois päästänne," Rehtori komensi tiukasti. Yoongi veti huppunsa päästään nolona.
"Jaetaan ensimmäisenä vaikka huoneparit," Nainen jatkoi ja otti esiin kolmet avaimet. "-Kaksi kahden huonetta ja yksi kolmen," tämä sanoi. Ihanne tapauksessahan, minä ja Yoongi saisimme yhteisen huoneen, Tae ja Jungkook oman ja loput saisivat yhden.

"Katsotaanpa, Jimin ja Jungkook, olette huonepari."

| 900 |

Mitäköhän tästäkin tulee...
MHJII

♡ Kiitos lukijoille ♡