Perfect together | Taekook // Yoonmin // FIN

[10]

Ollaan jo näin pitkällä (::

~Tae

Joku ravisteli olkapäätäni.
"Mmm...Ei vielä äiti..." mutisin ja käänsin kylkeä epämukavasti.

"Vihdoin se heräs," kuulin jonkun hihittävän ja nostin raskaita silmäluomiani. Näin edessäni viisi poikaa; Hoseokin, Seokjinin, Namjoonin, Jiminin ja Yoongin.
"Paljo kello on?" kysyin hieroen silmistäni rähmää.
"Puol kolme..." Yoongi huokaisi. Katsoin heitä epäuskovasti.
"Miks hitossa herätitte mut kolmelta!? Mä nukuin ehkä tunnin!" Raivosin pojille.
"Päivällä," Yoongi jatkoi ja puna hiipi kasvoilleni. Häpeissäni painoin pääni alas.
"Sori," mutisin ja nousin istumaan.

Lopulta Namjoon nyökäytti päätään ja istui viereeni.
"Ei tainnu olla mukavin yö," Seokjin huokaisin ja tunkeutui Namjoonin viereen. Yritin pysyä penkin reunalla, mutta tipahdin, kun Yoongi ja Jiminkin änkeytyivät penkille. Namjoon virnisti minulle ja hänet työnnettiin alas päälleni. Pystyin jo kuvittelemaan muiden ilmeet. Nostin pääni huvittuneena, mutta muut katselivat minua surullisina. Silloin muistin.

Hänet.

Pojan, joka laittoi lähellään perhoset lentelemään vatsassani ja käteni hikoamaan.

"Ootteko saanu tietoo?" Sopersin, "Jungkookista?" jatkoin nopeasti.

"Ei," Yoongi lopulta sanoi ja veti Jiminin syliinsä. Kyynel yritti ulos silmäkulmastani, mutten päästänyt sitä läpi. Huokaisin ja työnsin Namjoonin pois. Nousin ylös vaivaantuneesti ja raahasin itseäni ympäri odotushuonetta.

Lopulta siro nuorehko nainen astui huoneeseen. Hän keikutti lantiotaan kävellessäni luokseni ja nuolaisi vaivihkaan huulian.

Jos en olisi niin hulluna Jungkookiin, olisin varmaasti retkahtanut häneen. Vilkaisin muihin poikiin ja he näyttivät mulkoilevan naista paheksuvasti. Olin samaa mieltä heidän kanssaan.

Pysähdyin ja katsoin naista silmiin. Niistä paistoi ainainen halu ja intohimoisuus. Yökkäsin mielessäni ja loin kysyvän ilmeen häneen.

"Tules tänne," viekottelija kuiskasi ja lähestyi minua. Hämmentyneenä nyökkäsin epämääräisesti ja annoin naisen kuljettaa minua läpi sairaalan.  Nielaisin saavuttuamme jollekkin komerolle ja nainen avasi oven. Hän työnsi minut sisään ja tuli perässä lukiten oven takanamme. Pimeydessä oli vaikea aistia naisen liikkeitä, mutta tunsin tämän kylmän hengityksen lähestyvän huuliani. En ehtinyt tehdä mitään, kun nainen kaatoi minut lattialle suudellen huuliani intohimoisemmin. Kolautin pääni lattiaan ja kaikki pimeni hetkeksi.

En tiedä olinko siinä kymmenen sekunttia, vai minuuttia, mutta sillä välin käteni oli kahlittu. Makasin pehmeällä sängyllä ilman paitaa. Räväytin silmäni auki, sulkien ne heti takaisin valojen sokaistessa minut. Avasin silmäni hiljalleen, tottuakseni kirkkaisiin valoihin. Katselin ympärilleni hieman epäröiden. Missä vitussa olin.

Hetken kuluttua pimeydestä astui valoon se sama nainen.
"Taehyungieee~" Tämä kuiskasi ja istui viereeni.
"Mitä vittua tää on ja kuka vittu sä oot!?" Huusin tälle ja reuhdoin käsirautoja.
"Etkö ees exääs muista?" Tämä sanoi ja siveli kasvojani.

Ei. Hän ei voinut olla Melinda. Pieni, avuton ja viaton Melinda. Katselin häntä ja muistojen tulva virtasi mielessäni.

Ensisuudelmani.

"Mä en välitä susta enää," sanoin vihan tihkuessa äänestäni.
"En mäkään susta," tämä töksäytti takaisin ja nosti paitansa helmaa.
"Tämä-," hän osoitti pientä valkeaa arpea,
"- Tuli, kun viskasit sen kaljapullon mua päin." Nainen jatkoi seuraavalle isommalle arvelle.
"Tämä näin, taas siitä, kun sulla oli se ongelma niitten sun huumeittes kaa." Hän jatkoi ranteelleen. "Nää mä tein itse kun jätit mut," Melinda kuiskasi ja yksinäinen kyynel valui hänen poskeaan alas.

Katsoin häntä järkyttyneenä. Tiesin että elämäni oli kuusitoistavuotiaana täyttä paskaa.

Olin playeri, juoppo, addiktoitunut huumeisiin ja muutenkin syöksynyt raiteilta.

| 518 |

HERRAEN AIKA

Tässähän on jo yli 45 votea ja yli 300 lukijaa🤤🤤!!

Siis kiitoss❤❤❤

Mutta tässä teille mailman lyhyin luku, jonka kirjottamisessa meni muutenki ikuisuus...

♡Kiitos lukijoille♡