Juostaan taas yöllä, kädet tiukasti yhdessä.
Yhtenä ja erottamattomana.
Mutten enää sinua kaivata saa. Et välittänyt minusta tippaakaan.
Kehuit kauniiksi, kuin tuikkivat tähdet. Viisaaksi, kuin Jumalatar Athene.
Mutta tyhjiä sanoja olivat ne.
Helen ja Paris
Romeo ja Julia
Rose ja Jack
Surullinen loppu tarinan meidän oli.Parempi olisi maan alla nukkua jos saisi.
Mutta elän mä vielä pinnalla sen, sua ikuisesti kaivaten. Jätit mut yksin kokonaan.
Tuntuu, kuin sinä olisit sankari Iason, ja minä Medeia. Paitsi julmin olento olet sinä.
YOU ARE READING
From The Heart
PoetryNovelleja sekä runoja - tai ainakin sentapaisia. Tulkoon milloin tulkoon, kertykööt ajallaan, vain inspiraation puhjetessa, tai tunteiden purkamisen tarpeessa.
