Tunnen syyllisyyttä jokaisesta hengenvedosta, ne sattuvat.Koska muistelen sinua. Nuorta ja viatonta.
Anna mulle anteeksi, pakko oli mun se suorittaa. Kadun sitä nyt ja aina. Elämän liekin sammumiseen asti.
Ei ole reilua, jos hyvillä ihmisillä elämä kestää hetken. Katuvilla se vain jatkaa paloaan.
Sääli kuolleita sankareita kohtaan, mutta entä kirottuja ja maineeltaan huonoja?
Voisin tuijottaa seinää ikuisuuden, ellen nyt jo ole. Tunnen sen luissa ja ytimissä, että tahdon muuttua.Tehdä hyvää, pelastaa. Muita auttaa.Mutten voi entisen elämäni kahleita katkoa, sillä liikaa pelkään kuolemaa odottavaa.

YOU ARE READING
From The Heart
PoetryNovelleja sekä runoja - tai ainakin sentapaisia. Tulkoon milloin tulkoon, kertykööt ajallaan, vain inspiraation puhjetessa, tai tunteiden purkamisen tarpeessa.