Ulkopuolella.
Olin ulkopuolella kuplastasi.
Katsoin silmiisi kultaisiin, kauniisiin, loputtomiin.
Antanut mun koskea sua et, tykkäsit pois, kuin tarjouksen vieraiden.
Et huomannut, armoa suonut.
Hilja, eloton, kylmä, olit aina peloton. Minä en.
Pelkäsin sinua, sulkeutunutta. Maailman ulkopuolelle kadonnutta.
Et ketään luoksesi päästänyt. Edes minua julmuudelta säästänyt.
Oi, olit vain niin hiljainen. Kylmä ja kova, kuin kivi rantojen.
Et hymyillyt, vaikka olin hyvä.
Et huomannut, vaikka itkin.
Arvaa mistä minusta tuntui nyt. Kuiskaa korvaani vielä ne sanat, yhdessä ollaan yks.
YOU ARE READING
From The Heart
PoetryNovelleja sekä runoja - tai ainakin sentapaisia. Tulkoon milloin tulkoon, kertykööt ajallaan, vain inspiraation puhjetessa, tai tunteiden purkamisen tarpeessa.
