Tuulenhumina, ei ota loppuakseen. Sade maahan ropisee. Ei valoa, vain varjoja, pimeitä kasvoja. Huudat pääni sisällä, nyt lujempaa.
Arvaatko, millaiselta se tuntuu? Pirstoit sydämen, tuhanneks sirpaleiks. Et jaksanut tunteitani miettiä. Et sitä itse koskaan koe.
Kuule huuto rakkaittesi, vielä kaukaa. Edes jos katseesi antaisit. Voisi joku yrittää pääsi kääntää, ennenkuin ois liian myöhäistä.
Katso nyt silmiini, älä unohda. Meillä voisi olla tulevaisuus. Muttet sinä halua, kättäni omas viereen, enään tässä elämässä.
Kuule huuto rakkaittesi, vielä kaukaa. Edes jos katseesi antaisit. Voisi joku yrittää päänsi kääntää, ennenkuin ois liian myöhäistä.
YOU ARE READING
From The Heart
PoetryNovelleja sekä runoja - tai ainakin sentapaisia. Tulkoon milloin tulkoon, kertykööt ajallaan, vain inspiraation puhjetessa, tai tunteiden purkamisen tarpeessa.
