From The Heart

Vielä eilen

Vielä eilen vakuutit, että kaikki oli okei. 

Vielä eilen vakuutit, että minua rakastit. 

Vielä eilen runojasi minulle lepertelit. 

Nyt ne tuntuivat imeliltä ja ällöttäviltä. 

Et sinä minusta koskaan välittänyt, olisi minun se pitänyt tietää. 

Tyttö pieni vain kylästä olin. Yksi miljoonien kauniimpien joukossa. 

Mitätön, säälittävä, vailla itseluottamusta. 

Olit ankkurini, toivoni. 

Mutta mitä nyt? Kun tuuliajoille laivasi jätit. 

Tartuin väärään ihmiseen, ankkuriin, minun olisi pitänyt löytää majakka. 

Täydellinen unelma olit, teit elämästäni unta. Liian hyvää ollakseen totta. 

Olisi minun pitänyt tietää. Ennenkuin näin sinun nauravan toisen seurassa. Käsi kädessä, hymy huulilla. Tuskin minuun päinkään katsoit. 

Mutta näin silmäsi. Ne olivat katumusta vailla. 

Miksi haluaisikaan yhden typerän ja sinisilmäisen tytön, kun voit saada kauniin ja itsevarman naisen? 

Silti näin sinut siinä yömyöhään. Oven takaa silmäsi näin. Armoa ne anoivat. 

Sydäntäni raastoi, kun en ovea avannut.Minä halusin, halusin niin paljon. 

Pyysit minua kuuntelemaan, vakuutit minua rakastavasi edelleen. 

Mutta miksi sitten lähdit? 

Miksi minut tuuliajoille jätit? 

Miksi toista, kauniimpaa, kädestä pidit? 

Miten sitä yritit puolustella?  

Sydäntäni raastoi vain kovempaa. Kätesi omaani vasten painui, muttei lämpöä hohkannut. Näin kasvosi lasin läpi, näytit katuvalta. Kyynel poskelleni vainvihkaan valui. En kestänyt tätä enää. Elämäni vaikein päätös se oli ikinä, kun käden vedin itselleni. Näytit siltä, kuin olisit vielä halunnut perääni huutaa. En antanut enää mahdollisuuksia. Käänsin selkäni, hyvästit jätin. Kyyneleet poskilla, sydän pirstaleina. Ehkä joku päivä. Ehkä joku päivä, joku sydämeni palaset löytäisi, ja minulle takaisin toisi. 

Ehkä joku päivä tulisi se yksi, joka luokseni jäisi. Hän oli nimittäin lähtenyt.