Salattu metsä

~2~ Susi

Susi ei lähtenyt pois. Minä en perääntynyt. Hetki vain pysähtyi. Suden silmät olivat keltaiset, kun taas minulla metsän vihreät. Hetki oli vaarallinen ja hyvin kiehtova. Olin aina halunnut nähdä elävän suden ja nyt se oli suoraan silmieni edessä.

Kuin silmän räpäyksessä susi kiersi minut kauempaa ja juoksi kovaa vauhtia syvälle metsään. Jäin katsomaan sen perään hämmästyneenä. Kutsuiko joku sitä?

Lähdin kulkemaan poispäin metsästä taloani kohti. Saavuin kotiin ja mahdollisimman vähäisten iltapuuhien jälkeen menin nukkumaan.

Aamulla heräsin vuorostaan sateen ropinaan. Valmistauduin ja lähdin sateessa kävelemään kohti koulua. Juuri sillä hetkellä olisi ollut kiva saada kyyti, mutta tyydyin kohtalooni ja kävelin sateessa kouluun.

"Moi Valerie", kuulin tutun äänen takaani, joka kuului Evelynille. "Moi", vastasin ja käännyin ympäri. Kohtasin tutut tumman vihreät silmät. Gina saapui luoksemme paria minuuttia myöhemmin. Hän vilkuili koko ajan jotain sekaporukkaa kohti ja oli ihan omassa maailmassaan.

Hän sentään näki jotain mielenkiintoista. Itse halusin selvittää sen pojan nimen, jota ei vaan näkynyt missään.

Ensimmäinen tunti oli fysiikkaa. Onnekseni samassa ryhmässä oli myös Evelyn. Ginalla oli jotain muuta.

Puhuin tunnilla niin paljon, että lopulta opettaja siirsi minut ulos luokasta. Juuri kun minulla oli jotain mielekästä tekemistä. Istuin käytävän penkillä ja odotin kärsimättömänä tunnin loppua.

Aika mateli ja lähdin kulkemaan ympäri koulua. Kävelin jostain päähänpistosta koulumme kahviautomaatille ja ostin kahvin. Hörpin sitä samalla, kun kävelin takaisin luokkani eteen.

Luokan ovi aukesi. Opettaja. "Voit tulla sisälle, mutta tuo kahvi ei. Tunnin aikana ei käydä ostamassa mitään", opettaja paasasi heti minut nähtyään. "Ite heitit mut luokasta ulos", puolustauduin. "Ole ensi kerralla hiljaa niin saat pysyä luokassa", opettaja neuvoi. "Miksi olisin. Silloin en voisi käydä ostamassa kahvia", viisastelin opettajalle.

"Kaada se kahvi pois ja tule sitten luokkaan", opettaja alkoi ärsyyntyä. "No en varmasti tuhlaa rahaa. Mä jään sitte ulos", tiesin, että opettajan kiusaaminen lukiolaisena oli jo vähän outoa, mutta se tuntui juuri silloin parhaalta vaihtoehdolta. "Mene sitten puhumaan rehtorille tästä asiasta", opettaja yritti. Hän oli liian heikko pystyäkseen komentamaan minua. Mietin, miksi hänet oli päästetty opettajaksi. Ehkä asiaan oli tullut suuri erehdys. Tuo opettaja sopisi ennemminkin kukkien hoitajaksi.

Lähdin etsimään rehtoria. "Huomenta. Fysiikan opettaja heitti mut ulos, eikä päästäny mua enää sisälle tän kahvin kanssa. Sitte se käski mut tänne. Mitä mä teen?", kerroin tilanteesta rehtorille. "Mitenkäs se nyt sillä tavalla? Minä tulen päästämään sinut luokkaan" rehtori keksi ratkaisun.

Rehtori avasi luokan oven ja pääsin sisälle kahvini kanssa. "Haluaisin jutella kanssasi", rehtori sanoi vakavalla äänellä ja pyysi opettajan luokan ulkopuolelle.

Luokassamme alkoi hälinä ja Evelyn kysyi minulta huvittuneena: "Miks sulla on kahvia?" "Nooh koska mä kävin ostaa sen äsken", naurahdin. "Ainakin sä sait vissii aikaan opettajan puhuttelun", Evelyn sanoi ja iski minulle silmää. "No joo... ehkäpä"

Aika kului ja pääsimme syömään. Koko ruokailun ajan odotin, että näkisin hänet, mutta ei hän ollut koulussa. Minua häiritsi suunnattoman paljon, että huomasin hänet vasta eilen. Gina ja Evelyn selitti tiuhaan tahtiin asioitaan, kun minä tuijotin ruokalan ovea ja odotin. Hieman myöhemmin tuijotin luokan ikkunasta ulos, josta näki parkkipaikalle. Mutta hän ei tullut kouluun.

Koulu loppui ja kävelin kotiin. Yritin opiskella ja lähdin sitten metsään. Ulkona tuuli paljon ja oli hieman kylmä.

Kuulin taas askelia, joku oli täällä. En ole ennen huomannut täällä ketään. Metsässä on kyllä ollut muita eläimiä, muttei susia, eikä ihmisiä. Kuulin juoksuaskelia. En erottanut, oliko se nopea ihminen vai eläin. Kuuntelin ihan hiljaa ja paikoillaan, vain mustat hiukseni heiluivat tuulen ansiosta. Askeleet kuulostivat niin paljon ihmiseltä, että minun olisi tehnyt mieli huutaa: "Kuka siellä?!", mutten viitsinyt.

Yritin kurkkia varovasti, mutten nähnyt ketään. En tietenkään. Minulla oli niin hyvä kuulo, että ääni saattoi tulla kaukaakin.

Nousin ylös. Sain vilunväristyksen, istualtaan oli lämpimämpi. Kävin katsomassa sitä tiettyä ihanaa ja vanhaa puuta. Se oli täysin ennallaan. Vilkuilin koko ajan taakse niin, että pysyisin tarkkana, jos se eilinen susi palaisi takaisin. En nimittäin halua tulla enää yllätetyksi.

Kävelin takaisin kotiini. Kotini oli liian iso minulle, kaksi kerrosta, monta huonetta. Huoneeni ikkuna oli iso ja siitä näki suoraan takapihalle, isoon ja vanhaan metsään, jota en ollut vielä tutkinut kokonaan, mutta tiesin, että sekin aika koittaisi vielä. Ensin pitäisi vain tietää, mistä ne sudet tulevat ja liikkuuko joku toinenkin ihminen metsässä. Tiesin, että siitä tulen ottamaan selvää mahdollisimman pian.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~