Salattu metsä

~5~ Vislaus

Aamulla heräsin aiemmin, kuin yleensä. Halusin lähteä kouluun ennen Archeria niin, että saisin kulkea matkani rauhassa.

Saavuin koululle puoli tuntia liian aikaisin. Jäin istumaan penkille, joka oli ulko-oven vieressä.

"Moi Valerie. Oon se Serena viime matikantunnilta", tyttö tuli luokseni ja esitteli itsensä. "Moi", vastasin. "Saisiksmä kysyy sulta yhtä juttuu?", Serena kysyi. "Kysy vaan", vastasin.

"Tunnetsä Archerin, siis sen, joka on meiän matikantunnilla?", Serena kysyi. "Miks mä tuntisin?", kysyin, kuin syytön. "Nooh aattelin vaa, ku se katto sua ku tulit luokkaan ja sit säki vilkuilit sitä, tai enmä tiiä. Ehkä mä vaan kuvittelin", Serenaa alkoi varmaan kaduttaa, että oli tullut edes kysymään minulta ja minulla kävi häntä sääliksi.

"Tunneksä sen?", kysyin varovasti. "No joo ehkä jotenki, tai niin mä ainaki oon luullu. En vaa tiiä saanksmä puhuu siitä, tai... no nii", hän vastasi epäröiden. "Oisko sul ollu jotai sitä vastaan, jos oisin tuntenu sen?", kysyin. "Ei enmä sitä. Ihmettelen vaa ku sil ei oo ikinä aikaa olla kenenkään kaa", hän sanoi hieman surullisena. Katsoin häntä myötätuntoisena, vaikka en voinut kuvitellakaan, miltä hänestä tuntui.

"Tos se on", kuiskasin. "Oota hetki", Serena sanoi hätäisesti. "Archer!", Serena huusi. Archer käveli luoksemme. "Niin" "Ööm... tota voiks sä olla tänään?", Serena kysyi. "Ai teijän kaa?", Archer kysyi tarkoittaen meitä molempia. "Enmä voi olla tänää", vastasin hätäisesti. "Ai miks?", Serena kysyi viattomana. "Sovin jo muuta menoo", keksin hätävalheen.

"Eli vaan mun kaa", Serena sanoi. "Ei ehi", Archer vastasi tylysti. "Miks e", Serena yritti, mutta Archer lähti pois vilkaisematta taakseen. Serena katsoi minua surullisena. "Taas sama vastaus", hän sanoi epätoivoisena.

Minulla oli historiaa ja Gina oli samalla tunnilla. Teimme jotain esitelmää ja minun ryhmässäni oli Gina ja Craig. En nähnyt ryhmässäni mitään outoa siihen asti, kun Craig lähti juttelemaan kesken kaiken kaverilleen ja silloin Ginalla oli hyvä aika paljastaa totuus, jota en tajunnut aiemmin.

"Tajusiks ees kuka toi tyyppi on", Gina sanoi ja nyökkäsi ehkä vähän liiankin näkyvästi Craigiin päin. "En mä sitä tunne. Kuinka niin?", vastasin tietämättömänä. "Toi jätkä on sen Archerin kaveri", Gina huutokuiskasi minulle ja silloin tajusin sen itsekin. Ehkä ihan hyvä, että tajusin sen vasta näin myöhään. Muuten esitelmästä ei olisi tullut mitään minun osaltani.

Craig tuli takaisin. "Mitäs salaisuuksia täällä jaetaan", hän kysyi. "Eeei mitään", vastasin ihan liian epäilyttävästi. "Kyllä mä näin, ku Gina nyökkäs mua päin ja sitte juttelitte jostai. Mistä?", Craig vaati vastausta. "Aaai sori...", nousin ylös ja lähdin luokasta ulos. En keksinyt mitään muuta keinoa paeta tilanteesta. Parempi, että Gina juttelee hänen kanssaan. Minä tiedän kuitenkin Archerista ehkä enemmän.

Tunnin loputtua Gina tuli luokseni reppuni kanssa. "Kiitos", kiitin. "Eipä mitään", Gina sanoi. Onneksi hän ei suuttunut minulle, kun jätin hänet yksin.

Koulun luputtua suorastaan juoksin kotiin. Heitin kamat lattialle ja lähdin metsään. Minulla oli huono olo valehtelusta. En minä ollut sopinut kenenkään kanssa mitään menoa. Metsä oli sopiva rauhottumiseen.

"Valerie", kuulin Archerin sanovan nimeni jostain ihan läheltä. Käännyin ympäri ja näin hänet. Olin taas pelosta kankeana. Miksi en osannut kohdata häntä? Archer tuli luokseni.

"S-seurasiksä mua?", kysyin. "Ei sillä väliä", sain vastauksen, joka ei auttanut minua yhtään.

"Miks sä pelkäät mua niin paljon?", Archer kysyi ja katsoi minua silmiin. "Enmä ti-tiiä", sanoin ja katsoin muualle. "Sä keksit heti hätävalheen, ku kysyin koulussa, et "ai teiän molempien kaa" ja nyt sä tulit yksin tänne metsään", Archer selitti tilannetta. Hän puhui totta. Olisin ehkä voinut olla Serenan kanssa, mutta en Archerin.

"Mietiksä sitä ku seurasit mua tänne metsään ja sitte yllätin sut?", Archer kysyi. Nyökkäsin. "Mä... mä nään et sä sa-salaat jotain", kerroin. Archer jäi miettimään jotain, kunnes hän ignoorasi väitteeni.

"Craig kerto, et sä ja Gina puhuitte siitä tunnilla", Archer sanoi. "Sit se kysy sitä ja sä lähit karkuun, miks? Tiesiksä, et me tunnetaan Craigin kanssa?", Archer halusi kuulla vastauksen. "En tienny, en ennen kun... Gina kerto", vastasin.

"Missä sä asut?", Archer kysyi yllättäen vaihtaen täysin puheenaihetta. Sydämeni hyppäsi kurkkuun. "Mihin sä s-sitä tietoo ta-tarviit?", minua alkoi ahdistaa entisestään. "Mietin vaa, et asutko tääl jossai keskel metsää vai sit jossai laidal?", hän mietti. "En h-haluu kertoo", vastasin pikaisesti. "Et säkää k-kertonu et... et mitä sä salaat", totesin. "Kyllä mä viel saan senki tiedon susta", Archer sanoi vaarallisesti ja lähti pois.

Menin kotiin ja yritin saada mielestäni pois sen, että en pystynyt rentoutumaan metsässäkään.

Katsoin iltaan asti ikkunasta ulos. Iltahämärällä näin vihdoin ulkona liikettä. Suljin verhoja niin, että näin ulos vain pienestä raosta.

Erotin olion sudeksi ja häntä seurasi toinen susi ja kolmas. Avasin varovasti ikkunaa auki, että kuulisin kaiken. Sudet tutkivat takapihaani ja en voinut päästää heitä silmistäni. Kuulin omat sydämmen lyönnit, kun se hakkasi sisälläni pyrkien ulos kehostani. Hengitykseni tiheentyi, kun susilla ei ollut aikomustakaan lähteä pois, mutta yhtäkkiä ne muuttivat mielensä.

Kuulin vislauksen. Joku olisi voinut luulla sitä eläimeksi, mutta minä tiesin, ettei se ollut eläin. Se oli joku ihminen.

Vislauksen kuultua sudet kääntyivät nopeasti ympäri ja lähtivät juoksemaan kohti äänen tuottajaa synkkään ja pimeään metsään.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~