Salattu metsä

~11~ Kuutamo

Hän oli Craig. Craig lähti ja katosi puiden taakse. Häntä ei ole Ginan mukaan näkynyt paljoa keskustassa. Oliko Craig se etsimäni vislaaja?

Archer lähti jatkamaan matkaa, mutta minua ei huvittanut enää seurata häntä. Hän tuskin itsekkään tykkäisi, jos tietäisi, että jahtaan häntä salaa.

En tiennyt miten etenisin tästä tilanteesta. Pitäisikö minun kysyä Archerilta, oliko Craig se henkilö, kenestä hän puhui? Olin jo täysin varma, että vislaaja oli joko Craig tai sitten Archer, vaikka hän väittikin vastaan. Kumpi heistä kutsuu susia ja miksi? Siihen halusin vastauksen.

Lähdin itsekin pois heidän talon luota. Kävelin kohti kotiani ja toivoin, etten näkisi Archeria matkalla. Enkä nähnyt. Pääsin turvallisesti kotiin.

Tein kouluhommia ja illalla aloin nukkumaan pehmeässä sängyssäni.

Aamu valkeni ja nousin ylös. Valmistauduin ja kävelin kouluun. Ulkona oli tuulista.

"Valerie et ikinä arvaa!", Gina huusi innoissaan. "No mitä nyt on tapahtunut?", kysyin hymyillen. Oli ihana nähdä hänet niin hyvällä tuulella. "Mä näin eilen Craigin", Gina yritti sanoa hiljaa, mutta se ei ihan onnistunut, kun hän oli niin innoissaan.

"Missä?", kysyin, vaikka tiesinkin jo vastauksen. Keskustassa tietenkin, sinne hän oli lähtenyt kavereidensa kanssa.

"Keskustassa. Se oli siel kavereiden kanssa. Sitte Craig vaan kysy multa, et "mitä kuuluu?" ja mä en voinu uskoo, et se tarkotti sen kysymyksen mulle", Gina selitti. "Vastasitsä sille, et: "Hyvää ku sä tulit siihen?", kysyin virnistäen. "En tietenkään niin", Gina sanoi. "Sanoin, että "Hyvää". Olisin halunnu jutella sen kaa enemmän, mut mua jännitti niin paljon, et mun oli pakko lähtee pois.

"Mä en ymmärrä sua. Sä halusit nähä sen ja sitku näit, juoksit karkuun", sanoin. "Ei se ihan niin menny", Gina puolustautui.

"Seuraavaks sä meet ite puhuu sille. Kato tonne", sanoin ja nyökkäsin Craigin suuntaan, joka juuri tuli sisälle. "Hullu, en tietenkään mee", Gina vastusti.

Totta puhuen itse halusin mennä juttelemaan hänelle. Halusin varmistaa, kuulinko eilen oikein. Mutta en tietenkään voinut paljastaa itseäni, olin sentään vakoillut heitä.

Craig käveli ohitsemme ja siinä meni Ginan tilaisuus. "Kato ny. Ei se ees haluu nähä mua", Gina sanoi hiljaa. "Et sä voi olettaa, et aina sen pitäis tulla puhuu sulle", sanoin. "Se sentää viittii, mut mä en", Gina sanoi hiljaa.

"Sitteku sä tykkäät Archerista nii voidaa viettää yhes nelisteen aikaa paitsi, et Evelyn ja Garthkin vois tulla", Gina mietti. "Älä unta näe", sanoin. "Mikä siinä nyt meni pieleen?", Gina kysyi viattomana. "Minä ja Archer tietenkin", sanoin itsestäänselvän asian. "Te tarviitte vaan aikaa", Gina sanoi. "Ei se ihan niinkään mee", väitin.

"Craig sano sillo hissantunnilla, et te ootte jutellu, nii mistä?", Gina kysyi. "Jos se lasketaan juttelemiseks, et mä kerron ja kysyn ja se ei kerro ja kysyy", sanoin. "Eli te ootte jutellu. Mitä sä oot kysyny?", Gina oli hyvin kiinnostunut. "Että kuinka kauan se on ollu tässä koulussa, mut en saanu vastausta", kerroin. "Mä niin tiesin, et kysyt vielä tota kysymystä", Gina sanoi tietäväisenä.

"Sua kuitenki kiinnostaa sen asiat, miks?", Gina kysyi. "Mua vaa häiritsee se", kerroin.

"Mistä te viimeks puhuitte?", Gina kysyi. "Noo siitä, et se ei vastaa mulle mihinkään", sanoin. "Harmi"

Bilsantunnilla olin taas yksin. Tunti oli minun osaltani mielenkiinnoton. Koulussa viihdyin kavereiden kanssa, kun taas vapaa-ajalla yksin metsässä. Opettaja huomasi, ettei minua kiinnostanut ja hän joutui huomauttamaan minua monesti tunnin aikana, etten nukahtaisi.

Seuraava tunti oli fysiikkaa Evelynin kanssa. "Missä sä olit viime välkällä?", kysyin, vaikka minulla oli pieni aavistus. "No arvaa", Evelyn sanoi hymyillen. "Hymystä päätellen Garthin kanssa", sanoin. "Oonksmä jo noin läpinäkyvä?", Evelyn kysyi hämmästyneenä. "Valitettavasti", naurahdin.

"Olkaapas nyt hiljaa. Ensi tunnilla on koe", opettaja kailotti. Katsoimme hetken aikaa opettajaa, kunnes Evelyn jatkoi puhumista: "Arvaa mitä. Mul oli äsken kuvista ja-" "Evelyn toiselle puolelle luokkaa heti!", opettaja huudahti, hän ei jaksanut enää kuunnella. "Just", Evelyn tuhahti ja siirtyi kauas minusta.

Loppupäivä meni tavallisesti, minulla oli muutama tunti ja pääsin sitten kotiin. Koulupäivä oli mielestäni pitkä.

Tein kotona tarpeellisia hommia ja luin huomiseen fysiikankokeeseen. Päätin pitää tauon ja lähdin metsään.

Oli ilta ja hämärää. Taivas oli pilvetön ja kuu loisti valaisten metsää. Tiesin tarkalleen, minne menisin. Lähdin kävelemään hiljaa kohti Archerin ja Craigin taloa, mutta pysähdyin kesken matkan. Näin taas jotain epämääräistä. Ihminen ja susia.

Tällä kertaa se joku oli jo valmiina susien kanssa. Päätin rohkaistua. Minun oli pakko tietää miten hän pääsi niin lähelle susia.

Hiivin ensin lähemmäksi ja sudet aistivat minut. Ne nostivat äkkiä katseensa ja alkoivat kuulostelemaan ympäriltä tulevia ääniä. Myös tuo joku aisti, että lähellä oli joku. Hän näytti susille merkin ja sudet juoksivat äkkiä syvälle pimeään metsään.

Nousin piilosta ja kysyin pelokkaana ääni hieman värähtäen: "Kuka sinä olet?" Hän pysähtyi ja siirsi katseensa minuun.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~