Salattu metsä

~8~ Yllätysvieras

Tuijotin Archeria, kuin hän olisi ollut joulupukki. En todellakaan halunnut päästää häntä kotiini. Mitä asiaa hänellä oli? Miten hän löysi kotiini? Mitä minä teen? En pystynyt puhumaan. Toivoin, että tämä olisi vain painajaista, mutta tämä oli totta. Hän seisoi ovellani kysyvä ilme kasvoillaan. "Niin?", hän kysyi. Mumisin jotain epämääräistä ja väistin hänen tieltään. Hän tuli sisälle ja minä suljin oven.

Menimme minun huoneeseeni. "Ai täältä näkee näin hyvin tonne metsään", Archer ihmetteli.

"Ootsä nähny enemmänki niitä susia?" Voi ei kysymys!, mietin. "O-oon mä", vastasin. "Missä?", sain uuden kysymyksen. "No tästä ikkunasta muutaman, mut... mut sit joku vislas ja... ne lähti pois. Ekan suden mä näin, ku... mä olin metsässä. Me jäätiin vaan... tuijottaa toisia ja sit se lähti pois. Ja sit sen suden, joka... joka oli tappanu sen tytön", kerroin hiljentäen loppua kohden. "Miten se susi lähti sen tytön luota pois?", Archer kysyi, vaikka hän näytti siltä, että tiesi jo vastauksen. "Joku vislas sille" Archer näytti epäilevältä.

"Tiiätsä kuka täällä vislaa?", kysyin omasta mielenkiinnostani. "En tiiä", Archer sanoi ja katsoi ikkunasta ulos. Eikö hän sitten yhtään ihmettele? Nielin kuitenkin hänen sanansa. Ehkä se oli eläin tai mielikuvitukseni, vaikka siihen en halunnutkaan uskoa. Hän tutki tarkkaan näkymää, joka ikkunastani avautui.

"M-missä sä asut?", kysyin. "Haluutsä kylään?", Archer kysyi pienesti hymyillen ja siirsi katseensa minuun. "Eiku mä tarkotin, et miten sä löysit mut... metsästä", selvensin. "Nooh se jääköön salaisuudeks, mut mä asun kyl ihan lähellä", Archer kertoi.

"Ootsä nähny tos... metsäs joitai muita ihmisii, ku... mä?", kysyin, koska halusin alkaa selvittää vislaajaa. Hän meni jotenki vaikeeksi. "En..., tai no... paitsi yhen, mut ei siitä sen enempää", Archer paljasti. Meinasin haljeta, kun yritin pitää sisälläni kysymystä: "Kuka se joku on?" Miksi Archer ei voinut kertoa, kuka hän on? Oliko hän se etsimäni vislaaja?

"M-miks sä et ehi olla muiden kaa, ku... Craigin ja... no välil mun kaa?", halusin tietää mitä vikaa Serenassa oli. Archer huokaisi syvään. "En mä voi kertoo, sori", Archer sanoi hiljaa. Miks ei? "Sä... salaat jotain", totesin hiljaa. Archer ei tykännyt tästä puheenaiheesta. Hän ei halunnut vastata minulle.

"Mitä vikaa Serenassa on?", kysyin. "Älä loukkaannu, mut se ei oo sun asia", Archer sanoi.

"Mun pitää mennä nyt", Archer sanoi. Menimme alakertaan. "Heippa", sanoin ja Archer lähti. Minulle tuli yksinäinen olo.

Juoksin yläkertaan huoneeseeni ja katsoin, kun Archer katosi metsään. Eikö hän itse pelkää susia?

Illalla kävin metsässä. Ulkona tuuli hennosti. Muuten metsässä vallitsi täysi hiljaisuus. Kävin paikalla, johon se tuntematon tyttö oli kuollut. Maassa oli verta, joka oli jo kuivunutta. Tein pienistä tikuista ristin ja laitoin sen maahan.

Kävin vielä sen tutun suuren puun juurella lähempänä kotiani. Laitoin siihenkin ristin. Siskoni oli löydetty sen puun juurelta kuolleena. Olin istuttanut joskus puun juurelle punaisen ruusun ja joitain vihreitä kasveja. Ruusu oli kuollut, mutta vihreät kasvit olivat vielä jäljellä.

Alkuyöstä menin hiljaiseen kotiini nukkumaan.

Heräsin siihen, että ulkoota kuului huminaa, siellä tuuli kovasti. Nousin ylös ja kuulin, kun kännykkäni alkoi soida.

Evelyn soitti minulle. Vastasin puheluun: "Moi" "Moi. Lähtisiksä mun ja Ginan kans keskustaan?", Evelyn kysyi. "Noo... kai mä tuun", vastasin epäröiden. Minua ei huvittanut yhtään kaupunkielämä. Rakastin vain metsää ja luontoa. "Jes. Nähään tunnin päästä siinä kentällä", Evelyn sanoi ja odotti hetken aikaa, jos minulla olisi jotain sitä vastsan, kunnes hän lopetti puhelun.

Vanhempani sanoivat minulle usein, että minun pitäisi olla sosiaalisempi. En ole viettänyt edes synttäreitä, koska en ole koskaan nähnyt siinä mitään järkeä, juhlia vanhenemista. Nuoruutta pitäisi juhlia, eikä sitä, että vanhenee.

Tunnin aikana ehdin lukea tuleviin kokeisiin. En halua jäädä luokalle, vaikka koulu ei aina kiinnosta.

Kävelin keskustaan, jossa Gina ja Evelyn jo olivat. "Kiva, että tulit", Gina sanoi. Menimme puistoon.

"Valerie ja Evelyn, jos mä kerron teille yhen jutun, nii lupaatteko pitää sen salaisuutena?", Gina aloitti. "Tietenkin", Evelyn sanoi. Nyökkäsin. "Mä tykkään yhestä jätkästä", Gina sanoi ujona. "Uuu kenestä?", Evelyn kysyi innoissaan. "Hei lopeta", Gina yritti. "Älä vaa sano, et tunnen sen", sanoin. "Noo kyl sä tiiät sen", Gina antoi vihjeen.

"Kerro jo", Evelyn pyysi kärsimättömänä. "Haluuttekste oikeesti tietää?", Gina kysyi. Ginalla ei ole ennen ollut ihastuksia, kun taas Evelynillä muutama. "Tietenkin halutaan", sanoin. "Okei mä kerron..., mä tykkään...
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~